Syksyn kuulumisia

Sateen ropistessa pitkästä aikaa ikkunaan, on hyvä hetki kerrata menneen syksyn kuulumisia. Aurinkoisten syyspäivien lumoa voi muistella tämän postauksen kuvien avulla, joita olen räpsinyt pitkin syksyä lenkkien lomassa.

Lenkkeilyn lisäksi Siiri on jatkanut agilityä ja syksyn tullen  siirryimmekin harrastamaan TamSK:n uuteen upeaan halliin. Kyllä nyt kelpaa! Siiri onkin aloittanut varsin hyvällä vireellä syksyn treenikauden ja olen saanut tosissani pinkoa, kun vauhtia on alkanut löytyä. Erityisesti viime sunnuntaina oli ihan mahtavaa päästä treenaamaan 2. luokan hyppyrataa ja huomata, että me selvittiin siitä. Valkku-Sannan korjaukset koski vain mun suunniteltuja reittejä oikaisten niitä ajan säästämiseksi ja Siiri selvitti kaikki tarkasti ja vauhdilla, kunhan mun ohjaus vaan oli kunnossa. Niin huippuhyvä fiilis jäi! :)

Piitu pääsi myös viime sunnuntaina vähän höntsäilemään agilityä ja voi sitä tohelluksen määrää! Se murunen on vaan niin innoissaan, että koko touhu meni melkoiseksi sähellykseksi. Parin kerran jälkeen suurin into saatiin hallintaan ja jotain järkevääkin tehtyä ja Piillä oli niin kivaa! :)

Terveyspuolella kuuluu melko hyvää syksystä huolimatta. Piitu hömpöttää menemään omana hömelönä itsenään. Toki takaosa heikkenee hissukseen, mutta melko vähän se toistaiseksi vaikuttaa meidän arkeen. Se tekee edelleen samat lenkit Siirin kanssa ja innostuu herkästi melkoiseen ralliinkin vielä.

Siiristä otettiin keväällä verestä allergiatestit ulkoisten allergeenien osalta ja punkkien sekä homeiden kohdalla näytti postiivista. Ruokintaan ei Siirin herkän suoliston vuoksi nyt lähdetty tekemään muutoksia vaan aloitettiin syyskuun alussa siedätyshoito. Toistaiseksi näyttää hyvältä, joten olen varovaisen toiveikas. Siirin iho ja karva ei ole koskaan ollut näin hyvä syksyllä ilman kortisonia ja toivon todella että tästä vihdoin saadaan lopullinen apu!

Nyt jään odottamaan maanantaina alkavaa lomaa ja toivotan tunnelmallista loppusyksyä! <3

Muistoja alkukesältä

Laiskaa on nyt tämä blogin päivitys vaikka tapahtumiakin olisi ollut. Nyt on vaan jotenkin ollut kevään ja alkukesän ajan niin paljon paletilla, ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tässä nyt kuitenkin koostetta alkukesän touhuista…

Synttärisankarille suunnistusta :)

Toukokuun lopussa vietettiin jo perinteeksi muodostunut Menttaalileiri. Siirin pentuesisaruksista, niiden ihmisistä ja perheiden muista koirista koostuva sakki kokoontui tällä kertaa Vihtiin. Pitkän viikonlopun ajan saimme nauttia ihanien ihmisten seurasta, hyvästä ruuasta ja koiramaisesta touhuilusta. Koiratkin sai oikein luvan kanssa rallata vapaana pitkin pihaa eli viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut. Menttaaliolympialaisetkin taas kisattiin ja tällä kertaa voittaja oli yksi wannabe-menttaaleista eli Anssi! :) Tämän postauksen kuvat ovat tämän viikonlopun satoa.

Kesätapahtumat jatkuivat Dalmatiankoirayhdistyksen järjestämällä rally-toko-illalla kesäkuun alussa Akaan Viialassa. Kouluttajana oli loistava Päivi Nummi Lemmikkipalvelu Koiranpäivistä ja illan teemana oli lähdöt ja häiriöt. Koko illan haastavimmaksi osuudeksi mulle osoittautui perille löytäminen, mutta oli se kokonaisuus lopulta kaiken sen harhailun arvoista! :) Mukanani oli molemmat täplät ja erityisesti Piitu oli huimassa vireessä. Piitullahan tietynlainen terävyys tuo mukanaan hyvää treenivirettä ja ai että sen kanssa oli kiva tehdä hommia! :)

Edistyneempien porukka aloitti ja tähän osallistuin Siirin kanssa. Siirin suorittaminen oli iloista ja tasaisen varmaa. Leikitin sitä tiheästi joka välissä, joten sain sen virettä pidettyä hyvänä koko ajan. Siirin vahvuus näkyy juuri häiriöissä kun sitä ei juuri mikään häiritse. :)

Piitu suoritti myös oman osuutensa mallikkaasti. Häiriötreenin jälkeen kouluttaja totesi, että Piitulle on selvästi olemassa yksi ihminen maailmassa ja se olen minä. Näinhän se on... Piitu is my first one and I'm the one for Piitu. And we both know that. <3

Lopuksi suoritettiin kisanomaisesti rata. Siirin vire oli edelleen hyvä ja vaikka se lähdössä vähän haahuili, rata jopa parani loppua kohti, mun ehkä pienoiseksi yllätykseksi. Piitu teki alusta loppuun iloisella touhulla ja keskittyi yllätävänkin kivasti. Itselleni on aina yhtä hupaisaa seurata ihmisten suhtautumista Piitun kuurouteen, kun se itselleni on jo niin tuttu juttu. Nytkin koko hallillinen ihmisiä seurasi hiirenhiljaa meidän suoritusta, joka sekin luonnollisesti oli hiljainen. :)

Agilitystä oli muutaman viikon tauko ja taas oli todettava, että nuo tauot tekevät Siirille vain hyvää. Pari viikkoa sitten palattiin agin pariin vesisateessa... Odotuksiin nähden treenit meni hyvin, ilmeisesti tauon ansiosta. Namipalkka on nyt  oikeastaan täysin korvattu lelulla ja se auttaa kyllä Siirin vauhdin lisääntymiseen ja vireen säilymiseen. Koko tuntia se ei vieläkään kanna, mutta on selvästi parantunut. Kesä mennään nyt vielä näiden epävakaiden säiden armoilla, syksyllä päästäneen upouuteen halliin eli sokerista tehty Siirikin on taas tyytyväinen... ;)

Ihanaa kesän jatkoa, toivotaan lämpöä ja aurinkoa lisääntyvässä määrin! :)

Pääsiäismuistoja, agiliitoa ja jäiden lähtöä

Pääsiäinen me vietettiin tänä vuonna veljeni perheen luona Oulun seudulla auringosta ja hyvästä seurasta nauttien. Meren jäällä pääsi vielä hyvin tallustelemaan ja siitäkös typyt otti ilon irti. Menossa oli jälleen myös mukana Rölli-serkku ja irtosipa ikääntyvästä herrasta vielä riekkuseuraakin. :)

Täällä etelässä kevät on jo edennyt ihanan pitkälle. Aurinkoiset kevätpäivät antavat jo pientä lupausta lähestyvän kesän lämmöstä. Muutama päivä sitten me täpläneitojen kanssa ihasteltiin jäiden lähtöä Näsijärven rannassa. Onneksi fiksut täplikkäät eivät edes yrittäneet sohjoiseen rantaveteen vaan tyytyivät ihastelemaan huikaisevan sinistä järveä mamman kainalosta rannalta.

Jäiden lähtöä Näsijärvestä

Sunnuntaina korkattiin agilityn ulkokausi. Sää ei ihan täysillä suosinut, mutta sade onneksi taukosi treenien ajaksi. Tällä kertaa meitä oli vain kolme koirakkoa mukana, joten tehtäviä tuli paljon ja Siirin vire tuppasi lopussa hiipumaan. Uutena asiana harjoiteltiin takaaleikkausta ja tässä ongelmaksi koitui Siirin irtoamattomuus. Onnistumisia kuitenkin saatiin heittämällä lelu esteen toiselle puolelle ja muutenkin lelulla sain Siirin laimeaa virettä ylemmäs viimeisissä tehtävissä. Hyvät treenit kaikkiaan ja sekä Sipi että minä oltiin ihan puhki moisesta aivotyöskentelystä! ;)

Nyt nautitaan keväästä ja vajaan viikon päästä alkavasta lomasta, jota siirrynkin viettämään vihreälle saarelle... ;)

Tunnelmaa Oulun Nallikarista

Tunnelmaa Oulun Nallikarista

Vihdoinkin treeniä!

Joulut ja vuodenvaihteet on nyt juhlittu ja arki on täällä taas! Ihana talvi on vihdoin myös saapunut ja lumi lisää valoisuutta jo piteneviin päiviin. Niin ihanaa sen pitkän ja harmaan syksyn jälkeen! Täplätypyt ovat myös lumesta innoissaan, mutta lievästi inhoavat kylmyyttä, takkeja, töppösiä... ;)

Loppuvuosi meni treenien suhteen vähän hiljaiselon puolelle, kun agilityssä oli taukoa enkä saanut itseäni innostumaan rallyn omatoimireenailusta. Uusi vuosi aloitettiin siis uudella innolla ja ainakin Siirille tauko oli tehnyt vain hyvää. Se on ollut niin hyväntuulinen ja innokas treenailija agilityssä, että en millään pysty kuin hymyilemään sen kanssa toheltaessa. Ei me edelleenkään treenien tähtinä loisteta, mutta kivaa meillä on! :)

Ollaan treenattu nyt aika pitkiäkin ratoja ja A, muuri ja puomi menee jo ilman sen kummempia miettimisiä. Renkaalla ja kepeillä otetaan rauhallisesti ja palkka esteen jälkeen. Keinun tehotreenit pidettiin viime kerralla ja korkeutta nostettiin nyt pykälällä. Siiri meni epäröimättä ja reippaasti. Treenien lopuksi oli vielä pitkähkö rata, jonka jo ennen ensimmäistäkään yritystä tuomitsin epäonnistuneeksi. Siinä piti mm. lähettää putkeen vähän kauempaa eikä irtoaminen ole meille helppoa vieläkään. Toki ohje oli viedä vaikka suuaukolle asti, jotta Siiri putkeen saadaan. Vaan Siiripä yllätti epäilevän emännän mennen hienosti koko radan ja putkeenkin irtosi jo parin metrin päästä. Hyvä me! :)

Rallyyn saatiin vihdoin uutta intoa, kun päästiin aloittamaan dallujen rallyryhmä. Toistaiseksi treenaillaan nyt pari kuukautta, mutta itselläni olisi intoa jatkaa pitempääkin. Katsotaan miten ryhmä innostuu. Ensimmäinen kerta meni vähän penkin alle, kun Siirin alun hieno vire yhtäkkiä katosi lyhyen häkissä olon jälkeen. Toisella kerralla sain sen palautumaan, joten ihan hyvä että tulee tällaistakin treenattua. Nyt on tehty käännöksiä ja lyhyitä ratoja. Ihanaa kun on taas ohjattua tekemistä. Jollain kerralla otan myös Piitun mukaan, jotta sekin pääsee intoilemaan. :)

Pimeän marraskuun väsymys

Voihan väsymys... Marraskuu on mulle varmasti se hankalin kuukausi vuodesta. Rakastan talvea, lunta ja pakkasta eikä tämä pimeys, kura ja jatkuva harmaus sovi mun pirtaani YHTÄÄN. Kynttilät on ainoa valonpilkahdus tässä tasaisen tylsässä kuukaudessa. Onneksi kohta on joulu! Se tuo edes vähän sisäistä valoa tähän harmauteen, jos ei muuta. Vielä kun se olisi valkoinen...

Täpläneidot ei paljon vuodenajoista piittaa ja menoa riittää harmaudessakin. Ja onhan noita kauniitakin syyspäiviä ollut, jolloin pitkät metsälenkit on voimaannuttavia. Parasta oli kun saatiin lenkkiseuraksi Siirin kasvattaja perheineen ja Miisa-sisko. Siskoksilla olikin ihan villit rallit kun pitkästä aikaa tapasivat. :)

Agility Siirin kanssa rullaa hyvin. Välillä on toki huonompia treenejä, mutta me ei oteta tätä niin vakavasti. Välillä ongelmana on, että Siiri ei oikein kestä korjausta. Sen fiilis latistuu heti, jos joutuu moneen kertaan jankkaamaan yhtä kohtaa. Onneksi Sanna-valkku ymmärtää täplikästä sielunelämää ja näistä päästään aina kuitenkin hyvin eteenpäin.

Nyt tulee kuitenkin pieni tauko harrasteisiin sekä Suomen marraskuun sateisiin. Tämä leidi ottaa suunnan kohti Lontoon satei... siis auringonpaistetta! ;)

Piristeeksi harmauteen laitan tämän kuvan viime talvelta. Hankirallia auringonpaisteessa odotellessa... :)

Lomatunnelmissa edelleen...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana ja siihen on sisältynyt paljon ihania asioita. Aurinko paistoi useimmiten pilvettömältä taivaalta, joten koirien kanssa tuli lenkkeiltyä tavallistakin enemmän ihaillen syksyn väriloistoa. Vanhojen ja tuttujen lisäksi me löydettiin myös uusia lenkkireittejä ja käytiin ihailemassa maisemia mm. Kangasalan Kirkkoharjulla.

Viikonlopun vietin parhaan ystäväni luona. Se kului lenkkeillen, saunoen ja nauttien hyvästä seurasta herkullista ruokaa unohtamatta. 

Agilityssä siirryttiin talvikauteen ja se korkattiin eilen väsymyksestä huolimatta hyvällä vireellä. Lelulla hetsasin Siirin virettä ylös ja onnistuin siinä. Vauhti koitui keinulla ja parilla kepeille tulolla jopa ongelmaksi! :) Siiri oli viikonlopun jäljiltä oikeasti aika poikki, joten olen todella älyttömän tyytyväinen sen tsemppaamiseen ja tekemiseen. Kuten niin usein aiemminkin, homma sujuu kunhan mä hallitsen tekemiseni... ;)

Nyt on edessä vielä toinen viikko lomailun merkeissä ja siihen kuuluu paljolti samoja elementtejä kuin ekaankin eli kaikkea kivaa hyvässä seurassa on edessä! :)

Kaupunkilenkkeilyä Kalevankankaan hautausmaan kupeessa

 

 

Lomailua

Huokaus... mulla alkoi loma... Edessä on pari viikkoa lepoa, ihania ystäviä ja tietenkin täpläkoirien kanssa touhuamista. Olen ollut melkoisen uupunut työrintamalla, joten tämä breikki tulee todella tarpeeseen. Olen suunnitellut kaikenlaista kaappien siivouksesta kellarikopin raivaamiseen, mutta en aio stressata jos en saa kaikkea tehtyä. Jotain toivoisin kuitenkin saavani aikaan... :)

Viikonloppuna oli melkoisen myrskyisää syyssäätä ja Näsijärvessä oikein kunnon vaahtopäisiä aaltoja. Kaunista sekin ja täplät tykkäsivät tuulisessa säässä riekkumisesta. Erityisesti Piitu aina vähän villiintyy tuulesta. :)

Siiri ja keppi... :)

Eiliset agitreenit meni taas hyvin, Siiri on selvästi alkanut jo vähän hakemaan esteille ja se helpottaa mun ohjaamista ja myös vauhtia on tullut lisää. Teemana oli erilaiset hypyt ja muuten homma sujui kuin rasvattu, mutta renkaalla Siiri tarvitsee vielä selkeän ohjauksen. Muuri tai okseri ei aiheuttanut mitään erityistä, menivät samalla kuin tavishypytkin. Puomilla Siiri irtoaa hyvin namialustalle, mutta siitä jatkaminen on hidasta kun pitää varmuudeksi tarkastaa ympäristö namien varalta... Kepeillä molemmat puolet sujui nyt tosi hienosti, yksi ainoa moka mun hosumisen seurauksena. Kaiken kaikkiaan me edetään siis hienosti! :)

Kaunis Pii <3

Me lompsitaan nyt lomalle ja toivotellaan ihania syyspäiviä kaikille! :)

Syyspäivien lumoa

Syksy antaa nyt parastaan (siis nyt just sataa, mutta viime päivinä on kyllä ollut kaunista...) ja me ollaan ulkoiltu ja metsäilty sydämiemme kyllyydestä. Parasta oli, kun saatiin Siirin eno Remu emäntineen lenkkiseuraksi ja täpläkolmikko painattikin riemuissaan ympäri metsää.

Siiri ja Remu-eno <3

Agilityssä Siiri on löytänyt vauhtivaihteen ja muutenkin tuntuu lopullisesti syttyneen lajiin. Mä etenen taidollisesti (ja vauhdillisesti) hitaammin, mutta onneksi Sipi on vähän oppinut irtoamaan ja toisaalta se on myös erittäin reilu ja odottelee mun ohjeita... ;)

Rally-tokosta ollaan nyt oltu ihan kokonaan tauolla. Mun aina vaikea löytää motivaatiota, jos ei ole mitään kunnon syytä treenata. Mä en tarvitse kisatavoitetta, mutta tieto siitä, että ohjatut treenit on edessä saa harjoittelemaan. Nyt kun mitään treenejä ei tiedossa ole, en saa itsestäni irti mitään. Ei auta kuin yrittää ottaa tauko rauhassa ja toivoa, että kun into löytyy, tauko on tehnyt hyvää.

Ihania syyspäiviä kaikille!

Huipputreenit!

Viime sunnuntain agilitytreenit jäi häähumun vuoksi väliin, mutta edellisviikon treenit olikin ehkä parhaimmat ikinä! :) Siiri oli hyvässä vireessä ja teki innolla kaiken mitä eteen laitettiin. Se on nyt muutenkin löytänyt uutta intoa yhdessä tekemiseen ja se näkyy meissä molemmissa rentoutena ja iloisuutena. Tällä kertaa treeneissä oli vain kolme koirakkoa paikalla, jote ne olikin varsinaiset tehotreenit!

Aluksi otettiin hyppysarjaa. Neljä hyppyä peräkkäin korkeudet 40-65cm sekalaisessa järjestyksessä. Tarkoituksena oli saada koirat miettimään millaisilla loikilla hyppäävät, jotta eteen tuleva seuraava estekin selvitään yli. Siiri veti suvereenisti sarjan ees taas, toki matalimpien esteiden kohdalla loikat ois voinut olla pienempiä, mutta meni vähän varman päälle… :)  Tämän jälkeen mentiin rata: kepit - A - hyppysarja. Ei mitään ongelmaa! Mun moka kepeillä sai sekoamaan väleissä, mutta Siiri meni loistavasti.

Seuraavaksi tuli pitempi sarja, johon kuului myös meille uusi este eli pussi. Sanna piti pussia toki auki eikä Siiri sisäänmenoa aristellut yhtään, mutta ulostullessa sen piti aina kiepata pusuttaan Sannaa vaikka kuinka yritin huutaa sen ajoissa seuraavalla esteelle. Sipi the sosiaalisantra… :D Keinukin kuului tähän rataan ja siinä ongelma oli saada Sipin vauhtia pois, jotta se tajuaisi tulla siihen varovasti. Se on edelleen meillä ihan matalalla ja Sipi ei pidä sitä pientä liikettä minään eli pyrkii vauhdilla yli vaan. Ekan kerran vauhtijuoksun jälkeen onnistuin kyllä rauhottamaan menoa ja saatiin hyvät keinut.

Mut yllätti seuraava tehtävä jossa erikorkuiset hypyt oli sivuttain ja koira ohjattiin niille pujottelun tapaisesti ees taas. Yllätys siis oli se, ettei se ollut Siirille niin vaikeaa kuin oli kuvitellut. Moka tuli kun itse en luottanut että se menee ja aloin epäröidä, joten Siiri ei hypännyt vaan kääntyi mun vierelle hakemaan suuntaa. Kun vaan juoksin suoraan käsi ojossa ja käskytin hypyille, homma sujui kyllä. Ihana Sipi! <3

Lopuksi tehtiin vielä rata, jossa oli nämä sivuhypyt ja mä olen niin ylpeä Siiristä! Se meni niin hienosti ja jos itse olisin nopeampi ja selkeämpi, sillä olisi vielä paremmat mahdollisuudet edetä. Oli kyllä niin mahtistreeni! :)

Äänetöntä agiliitoa

Tällä kertaa viime sunnuntain agi-treenien yhtenä harjoituksena oli äänetön ohjaus. Piitun kanssahan tämä on mulle tuttua, mutta Siirin kanssa en ole ikinä kokeillut pelkkiä käsimerkkejä. Sehän osaa esim istua ja tulla luokse samoilla merkeillä kuin Piitukin, mutta yleensä silti käytän myös äänikäskyä samalla. Oli kyllä mielenkiintoista… :)

Alkuun otettiin puomia ja keppejä. Puomi on Siirille jo helppo eikä se enää mieti sille menoa. Alastulossa tarkoitus oli saada koira irtoamaan namialustalle ja Siirihän lukitsi sen heti lähtiessään laskeutumaan eikä välittänyt mun himmailusta. Hyvä! Kepeillä mä oon tehnyt samoin kuin Piitulle eli omalla vartalolla "töninyt" sitä oikeisiin väleihin. Piitulle tämä toimii, mutta en ole aikaisemmin tajunnut, että Siiri ei tätä arvosta. Oon vaan ihmetellyt kun eka menee hyvin, mut sit vaan yritykset huononee. Harjoitella siis pitäisi puolikkailla kepeillä, jotta saadaan paljon onnistumisia ja nopeaa palkkausta sekä mun vartalon hallintaa… :D

Sitten tulikin se äänetön ohjaus… Otin alkuun istumisia käsimerkillä ilman ääntä yrittäen herätellä sitä tajuamaan mistä on kyse, mutta vaikka istuminen meni nappiin, radalla Siiri ei tajunnut miksi mä en sano mitään. Rata oli pitkähkö meille, mutta ei sisältänyt mitään outoa, vain hyppyjä, putkia ja A. Paikalleen sai käskyttää, mutta liikkeelle lähtö piti jo tehdä ilman ääntä. Siiri meni ihan ok, mutta oli selvästi hämmentynyt kun mitään ei kuulu. Pari kertaa jouduin uusimaan hyppyjä, kun se vaan tunki mun viereen kyselemään, että "sano nyt mitä tehdään". Pari hyppy-käskyä siis sain antaa ja siten päästiin rata ihan kunnialla läpi. Haastavaa mullekin vaikka oon toisaalta tähän tottunut Piitun kanssa.

Lopuksi mentiin nopeaa rataa, jossa oli hyppyjen, putkien ja A:n lisäksi keinu. Keinu on edelleen meillä ihan matalalla ja palkkasin sen jälkeen eikä Siiri sitä ihmetellyt vaan meni ihan reippaasti heiluvalle alustalle. Muutenkin viimeinen rata meni ihan hyvin ja olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen treenien vireeseen ja fiilikseen. :)

Elokuun sateiden rummuttaessa ikkunaa, onkin hyvä ottaa rallytokon tehotreenit… sisätiloissa! :)

Viime päivien metsälenkeillä nappaamieni kuvien mukaan syksy tulee jo kovaa vauhtia. Siitä huolimatta toivotan ihanaa loppukesän tunnelmaa kaikille! :)

Hiostavaa agiliitoa

Sunnuntain agitreenit pidettiin vaihteeksi ulkona ja vaikka lämpötila ei kovin korkea ollutkaan, ilma oli painostava ja todella hiostava. Tästä huolimatta Siiri oli todella loistava ja teki häntä heiluen kaiken mitä pyydettiin. Viimeisellä radalla oli havaittavissa jo pientä hyytymistä, mutta hienosti meni silti.

Edellisellä kerralla vähän pipariksi mennyt rengas otettiin nyt kerran remmin kanssa varmistellen ja kun se sujui ongelmitta, jätettiin se siihen. Pääpaino treeneissä oli ohjauksissa, kontakteista kentällä ainoana oli keinu. Sitä me ei Siirin kanssa otettu, kun ulkokentän keinua ei saa laskettua matalalle.

Hypyillä tuli takaa kiertoa, joka onnistui, mutta vaatii kyllä vielä saaton ihan perille asti. Isoin ongelma oli mun ennakointi. Olin jo valmiiksi varautunut siihen, ettei se mene ja en saattanut sitä loppuun asti. Siiri himmasi ja jäi odottamaan, että "ai ei tätä, mikäs sitten?"… Kun uskalsin viedä ohjauksen kunnolla loppuun asti, Siiri kyllä loikkasi. Uutena "liikkeenä" tuli myös lähetys hypylle ja takaa leikkaus… Siirille tämä ei sinänsä ollut ongelma, mulle kyllä… Onneksi Sippeä ei haittaa vaikka mamma kesken hypyn törmää takapuoleen! :D

Kepit meni nyt melkoisen sujuvasti jo. Vauhtia on jo tullut niin, että saa olla itse reipas, että ehtii ohjata oikeisiin väleihin. Keppejä otettiin vaan pari kertaa, Sipi kun tuppaa kyllästymään oikeiden välien jankkaamiseen. 

On mulla vaan hyvä koira, vielä kun itse nousis sen tasolle niin hyvä tulis! :)

Loppuun Sipin kaunis ja fiksu pää <3

Täplätouhuja

Ukkoskuurot saavat hautovan ilman välillä hetkellisesti raikastumaan ja me tytöthän otetaan siitä ilo irti pitemmillä lenkeillä. Hautovan kuumalla hellesäällä käytän typyt suihkussa ja siten selvitään kyllä vajaa tunti varjoisassa metsässä, mutta onhan se melkoisen rankkaa näillä lämpöasteilla. Raikkaammalla säällä tehdään sitten vähän pitempiä lenkkejä ja molempien aktviivisuustason nousun huomaa selvästi. Viime viikolla tosin osuttiin hiukan kuraisempaan maastoon ja suihkuun päädyttiin vasta lenkin jälkeen… Vaan on tämä kesä ja lämpö ihanaa! :)

Kaunis Sipi metsässä <3

Kura-Pii...

Rally-tokoa olen innostunut nyt treenaileman myös Piitun kanssa kotosalla ja vitsit että sillä olis potkua tähänkin lajiin! :) Välillä pitää ihan huomauttaa, kun mun sormet saa vähän turhan paljon osakseen siitä innosta… Laji ei toki ole meille vieras, mutta hyvin Pii oppii uusiakin juttuja. Takaosan käännökset ovat osoittautumassa haastellisimmiksi, mutta pikkuhiljaa edetään. Liike ei ole helppo terveellekään koiralle ja ohjaaja painotti kärsivällisyyttä ja hidasta etenemistä alkeiskurssilla. Ihaninta on se into millä Piitu tekee ja että vielä yli 7 yhteisen vuoden jälkeenkin mä opin uutta tuosta hömppäliinistä! :)

Vauhti-Pii <3

Siirin kanssa edetään rallyssa tasaisen varmasti. Paikallaolot on meidän ominta aluetta, niissä Siiri todella varma jo nyt asennosta riippumatta. Vauhdin puute mm. seuraamisessa on meidän suurin haaste ja tätä ei ihan uskoisi kun tuon menoa katsoo vaikkapa metsässä… Se on vaan niin vakava aina hommia tehdessä, mutta toivon että mun ohjaamisen parantuessa, se alkais ottaa vähän rennommin, sillä teknisesti me kehitytään hyvin. Nyt on alettu myös vähentämään palkkausta ja jättämään se nami pois kädestä. Osaa liikkeistä oon tehnyt naksuttimen avulla ja se on Siirille kyllä kätevä.

Piitu agsaa <3

Hauskinta itselle on noiden totaalinen erilaisuus treenatessa ja täysin päinvastainen olemus arkeen verrattuna. Siinä missä Siirin vahvuus on tasaisen varmassa, mutta hyvin rauhallisessa suorittamisessa, Piitun vahvuus on sen näyttävä into ajatuksella vauhti korjaa virheet! :) Rally on meille myös siitä kätevä laji, että sitä voi treenailla missä vaan kunhan namia löytyy taskunpohjalta ja hellesään aktivointina se on ihan parasta. Itse olen aika hurahtanut tähän lajiin! :)

Pihan kuumin paikka on Piin lemppari

Piitun agsailu kuvista kiitokset Sipin Hetta-siskon kotiväelle! :)

Höntsäagsaa!

Hellettä uhmaten suuntasin viime keskiviikona täplätypyjen kanssa naapurikaupunkiin höntsäagilityn merkeissä. Mukana oli Siirin ja Piitun lisäksi Siirin sisko Hetta "isosiskonsa" Aava-labbiksen kanssa ja että meillä oli mukavaa! :)



Hetta kontaktilla



Helteen vuoksi tehtiin vain lyhyitä pätkiä, mutta ne menikin sitten keppejä lukuunottamatta superhienosti! Siiri on nyt tykästynyt puomiin ja meni sinne epäröimättä joka kerta. Alastulossa koin ahaa-elämyksen, kun pohdin miksi sen aina pudottaa takapään maahan vaikka etujalat pysyisivätkin kontaktilla. Totesin, että syy on mun palkkauksessa. Jos annan namin kädestä sivusta, työnnän omalla kropallani Siiriä sivuun ja takaosa putoaa. Kun keskityin palkkaamaan vastakkaisesta kädestä ja alhaalta kääntäen itseäni poispän puomista, pysyi koko Sippe kontaktilla. Blondinkin lamppu välähtää joskus… :) Kokeilin nyt myös hypyn taakse jättämistä ja siitä lähtöä ja se sujui ongelmitta. Kepit vähän takkusi, mutta toisaalta otin niitä lopuksi ja Siiri oli jo vähän herpaantuntut aurinkoisella kentällä. Hyvä fiilis jäi kuitenkin. :)

Piitu oli tapansa mukaan innoissaan nähtyään esteet ja sen menoon ei helle kyllä juurikaan vaikuta. Päästyään kentälle, se hurautti putkeen ihan itsekseen ja vauhtia riitti muutenkin. :) Mentiin hypyiltä putkeen, siitä kepeille ja taas putkeen. Piitu on nykyään melkoinen sählä ja se on Siirin jälkeen niin vauhdikas ohjattava, että olen ihan pulassa. Täytyisi enemmän keskittyä sen kanssa kotona treenamaan rauhassa asioita, jotta saisin tekemisen rauhallisemmaksi. Piitulla vaan oli niin kivaa! :) Hyvin se meni sinne minne mä huidoin, rakas, ihana hömelö. <3 Harmittavasti Piitun menosta ei tullut kuvia.

 

Tavoitetta saatiin, kun Aava kävi näyttämäsä miten ne esteet suoritetaan, on se taitava neiti! :) Lopuksi käytiin vielä kastautumassa järvessä (Aava ainoana ui) ja tehtiin pieni kävely. Kiitos vaan Hetalle ja Aavalle emäntineen kivasta höntsäilystä! :)



Lentävä Aava puomilla



Hyvin onnistui jättö ja lähtö nyt! :)

Treenailuja

Viime aikoina on ollut aktiviteettia sen verran reippaasti, että tällä hetkellä koirat nukkuvat raatoina pedeillään, joten harjoitukset saavat jatkua vasta huomenna. Mulla on siis hyvää aikaa niputtaa kokemuksia ja tekemisiä blogiin. Tämä treenipostauksen kuvat ovat viime viikonlopun dalmisleiriltä, josta on tulossa myös juttua. :)

Maisema mökin terassilta

Viime torstaina rally-tokoiltiin taas Siirin kanssa. Helle verottaa meitä molempia, mutta siitä huolimatta saatiin fiilikseltään kivat treenit aikaiseksi. Pidin harjoituspätkät lyhyinä ja leikitin paljon välissä, joten Siirillä säilyi tekemisen vire kohtuullisen hyvänä. Loppua kohti se selvästi väsyi, mutta teki pyydetyt asiat kuitenkin hyvin. Mä olen jotenkin myös vapautunut innostamaan ja kehumaan sitä enemmän, sekin varmasti vaikuttaa meidän molempien mielentilaan ja tekemiseen.

Aluksi näytettiin missä vaiheessa kotiläksyssä eli takaosalla kääntymisessä ollaan. Siiri on hyvin alkanut ymmärtää mitä haluan ja päästään jo melko nopsastikin koko kierros. Ihan hyvällä mallilla siis, harjoittelu tämän suhteen jatkuu. Seuraavaksi opeteltiin eteentuloa ja siitä sivulle tuloa oikean ja vasemman kautta. Eteen tuloa harjoiteltiin peruuttamisen avulla, myöhemmin eteentuloa harjoitellaan myös sivulta. Remmin kanssa takaa sivulle kiertäminen on mulle haasteellista, aina tuntuu että se hemmetin naru on väärässä kädessä! :) Lopuksi tehtiin paikkamakuuta ja Siiri kun taitaa tämän niin hyvin, mä kiertelin sen ympäri ja hypin ja loikin yrittäen hämätä sitä. Siiri makasi kuin tatti eikä noussut ennen kuin sai luvan. Taitava Siiri! <3

Sisko ja sen veli matkalla metsään

Eilen sain kuin sainkin viikonlopun leireilystä hiukan nuutuneen Siirin innostumaan agilitystä. Olin varautunut perässä raahattavaan malliin, mutta yllätyksekseni Siiri juoksenteli oikein reippaasti! Harjoiteltiin puomia ja pari kertaa aluksi Siiri hyppäsi nousulta alas, mutta sitten se muisti homman jujun. Lopulta se jo mun pieneksi kauhuksi laukkasi puomilla, kun otettiin putkesta vauhtia. :) Mun kädessä se on kiinni, mutta namialustan avulla sen sain irtoamaan yksin alastuloon.

Seuraavaksi harjoiteltiin hypyltä puomille menoa tiukalla u-käännöksellä, nami vasta puomin alastulolla namialustalla. Sinänsä tämä on Siirille aika haastava käännös, joten päätettiin ottaa ilon kautta vaan! No, Siiri totesi heti hypyllä, että ilman namia EN hyppää... Hypyn jälkeen siis nami ja siitä puomille. Onnistui lopulta tosi hyvin.

Lopuksi otettiin pieni rata, jossa oli lähinnä tarkoitus pitää hauskaa. Kepit oikealta puolelta, hyppy, takaisin kepit vasemmalta puolelta, putkeen ja superpalkka. Siiri teki taitavasti, kepeillä mun hitaus oli ensin ongelma, mutta sitten sujui mahtavasti ja lopussa lempilelupalkka! SuperSiiri! <3

Siiri ja keppi...

Agilityä auringossa

Kovin on aurinkopainotteista otsikointia nyt, mutta kun lämpö hellii vihdoinkin! :) Sen aurinkoisen lämmön kunniaksi sunnuntain agitreenit pidettiinkin ulkona pitkästä aikaa. Siinäpä se lämmön positiivinen vaikutus meihin sitten olikin… :) Siiri oli melkoisen löysä ja juoksuaskelia se otti hyvin harkiten. No, sainpahan rauhassa ohjata sitä, ei todella tullut kiire!

Teemana oli siis ohjaus ja heti alkuun pitikin vähän soveltaa kun kouluttajalta jäi kopin avaimet kotiin eli esteitä ei saatu. Hätä ei suinkaan ollut tämän näköinen vaan käyttöön otettiin painavat, koirien kytkemiseen tarkoitetut, liikuteltavat metallitolpat. Näitä oli 6 kappaletta ja niitä sitten eri tavalla asetellen saatiin varsin hyvät treenit aikaan.

Ensin tolpat oli kahdessa kolmen jonossa ja ne piti pujotella eli kierrä-käsky siis kaikui ilmassa. Koira siis lähetettiin toisella kädellä kiertämään ja käännöksen kautta otettiin toiselle kädelle kiinni. Ensin palkka joka kierron jälkeen, sitten harventaen, kun koira hokasi mistä on kyse. Ihan hyvin Siiri meni, joskin siis varsin maltillisesti. Edelleen joudun viemään sen todella lähelle ja kädessä se on tiiviisti kiinni. Toki tuntuu, että kun siinä on vähän vauhtia, se irtoaa paremmin eli luotan siihen että ajan kanssa irtoaminenkin alkaa onnistua. Omat käännökset ja niissä tunarointi söi vielä lisää Siirin muutenkin hitaasta vauhdista, mutta päästiin me jo viimeisellä kerralla kunnolla juoksuunkin!

Seuraavaksi tolpat laitettiin jonoon, ensin tasaisin välein ja pujoteltiin joka välistä mahdollisimman nopeasti lyhyillä teillä. Ongelma olin minä, joka pyrin vetämään Siiriä liikaa ulos eli tiet tuli kovin laajoiksi kaariksi. Nopeutta tuli heti, kun ohjasin nopeammin… yllätys.

Lopuksi kepit laitettiin kolmeksi "hypyksi"niin että "hyppyjen" välit oli pitemmät. Metsän puolelta etsittiin kepit rimoiksi maahan merkkaamaan hyppyä ja se olikin meidän haaste! :D Siirihän tykkää kepeistä hulluna, mutta ihmeen hyvin se kerran jälkeen uskoi, että kepit jätetään rauhaan ja ne kuuluu ylittää. Tässä tarvittiin sitten jo mun lämmöstä pehmenneiden aivojen toimintaa eli Siiri kyllä meni siten kun ohjasin, kunhan ohjasin oikein. Eri järjestyksessä sitten suoritettiin hyppyrataa, valssiakin pääsin tekemään ja se vähän yllättäenkin sujui ihan hyvin. Onneksi tango ei kuulu agiin, sen askeleet ei taitaisi kyllä taipua… ;)

Todella kivat ja erilaiset treenit. Mulle tarpeelliset, kun sain koko tunnin keskittyä omaan ohjaamiseen. Toisaalta oli ihan hyvä että Siiri oli vähän löysä ja siksi hidas, sainpahan aikaa omiin tohelluksiin.

Piitu pääsi omalle spesiaali-lenkille Kaukajärvelle ja siellä me kahlailtiin matalia järven rantoja pitkin (ja Pii joutui pönöttämään vähän ;) )

Nyt nautitaan lämmöstä ja odotellaan tulevan viikonlopun dalluleiriä kaikkine ihanine ihmisineen ja täplineen! :)

Treenit ensin, huvit sitten

Meillä oli poikkeuksellisesti eilen agsatreenit, kun juhannusta juhliessa menee sunnuntai kuitenkin vielä. ;) Siirille selvästi viileämpi keli ja joku neuvomassa ohjaajaa sopii, se oli loistava taas kerran!

Aloitettiin vauhtiharjoituksella. Hypyltä putkeen ja putkesta hypylle ja toiseen putkeen. Tavoitteena tällä kahdeksikolla oli meidän tapauksessa saada vauhtia ja kokeilla imeekö Siiri vielä yhtään esim. putkeen. Hiukan ajatusta sillä selvästi oli, mutta kyllähän mä sain juosta mukana koko rahan edestä vielä. :) Vauhtia sen sijaan tuli ja selväksi kävi myös ohjaajan hidastava vaikutus… Itselle tuli taas alkuun hosumista, nyt pitää muistaa keskittyä ensin miettimään missä liikun ja miten ohjaan eikä vaan huitoa ja hosua. Ni.

Seuraavaksi harjoiteltiin puomia ensimmäistä kertaa. Siiri ei juuri edes vilkaissut että minne nyt ollaan menossa, lähti vaan kiipeämään. Ekalla kerralla tuli nousun puolivälistä alas, mutta sitten lähti. Vauhtiakin oli heti alkuun niin että sain pistää juoksuksi, että ehdin alastulossa hidastamaan. Hyvin Siiri kuunteli ja pysähtyi targetille eli namialustalle. Namialustan vahvistaminen saatiin kotiläksyksi.

Lopuksi hypättiin muuria. Siiri ei tainnut edes vilkaista koko pömpeliä, hyppi vaan joka kerralla hienosti yli. Kouluttaja-Sannakin totesi, että Siiri on sikäli helppo, ettei se ihmettele mitään uusia esteitä. Silti se ei ole tyhmänrohkea vaan katsoo kyllä missä ja miten menee. Samanlainen Siiri on metsässä liikkuessaan, rohkeasti se menee, mutta myös varovasti ja harkiten.

Hyvä Siiri! <3

Nyt pakkaan typyt taas autoon ja alkamassa on siis huviosuus! Tällä kertaa suunnaksi otetaan ystävien möksä Jaaran kylän Unikalliolla. Rauhallista ja leppoisaa juhannusta kaikille! :)

Omatoimitreenausta ja matkailua

Viime sunnuntaina agsattiin helteisessä säässä omatoimisesti. Porukka kutistui lopulta kahteen ihmiseen ja kolmeen täplikkääseen koiraan, kun mulla oli molemmat täplikkäät mukana. Itse olin ollut edellisenä iltana juhlimassa ystävää uudelle vuosikymmenelle ja aamusta lähtenyt talkoilemaan agi-kisoihin eli ihan terävimmilläni en ollut. Siiri oli myös vähän plaah-meiningillä eikä lämmin halli varsinaisesti auttanut asiaa. Piitu taas oli oma hömelö itsensä ja teki innolla kaikki.

Siirin kanssa otin ensin peräkkäisiä hyppyjä ja harjoittelin ohjauksia erilaisilla linjoilla. Ei ihan putkeen. Mikään. Hosuin ja tein huolimattomasti, joten Siiri meni monesti ohi ja oli ihan kuutamolla. Helpotin ja yritin rauhoittaa omaa toimintaa selkeämmäksi, mutta Siirillä oli jo vähän fiilis kateissa. Muutaman kerran tein keppejä, mutta sitten keskityin leikittämään uudella vinkulelulla ja sen tuomalla vireellä otin hyppy-putki-hyppy -miniratoja. Pääasiassa yritin vaan leikittää sen fiilistä paremmaksi ja pitää itseni myös hyvällä tuulella. Ei todellakaan ollut meidän paras hetki treenata, joten en ottanut mitään uutta enkä edes viime kerralla upeasti mennyttä A:ta etten pilaa sitä.

Piitu pelasti kyllä ihanalla tyylillään treenien fiiliksen. Se oli myös ehkä tavallista rauhallisempi lämmöstä johtuen, mutta aina se agista kuitenkin innostuu. :) Tein keppejä, putkea ja "hyppyjä". Hyppimäänhän Piitu ei oikeasti pysty kunnolla, joten se menee vain sivutelineiden välistä ilman rimoja. Periaatteessa rimat vois olla matalimmalla, mutta koska Piille ne hypyt ei hyvää tee, otan rimat kokonaan pois. Piitu on kyllä kone ja meillä oli superkivaa! :)

Loppufiilis jäi kuitenkin positiivisen puolelle kaikkien osalta. Siirin kanssa me ei selvästi olla vielä oikein valmiita omatoimitreeneihin. Mä tarvitsen ohjausta miten päästä eteenpäin sen kanssa, kun tulee hutilointeja ja jumitusta.

Maanantaina mulla oli ensimmäinen virallinen lomapäivä ja sen kunniaksi lähdin kahden ihanan ystävän kanssa laivalla aurinkoiseen ja lämpimään Tukholmaan päiväksi. Auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta kiertelimme kauniin Skanssenin alueella. Reissu oli enemmän kuin onnistunut ja tuliaisina on rusketusraidat. :) Tämän postauksen kuvat ovat siis tältä reissulta.

Viikonloppuna pakkaan typyt autoon ja suunnaksi otetaan Kotka. Seuraavaksi kirjoittelen siis tunnelmia sieltä… :)

Hyvä mielen agireenit

Agilitytreenit keskellä yövuoroputkea ei ehkä ole se ideaalitilanne, mutta joskus onnistumisia tulee pienessä koomatilassakin. :) Siiri oli ollut koko sunnuntain varsin hyväntuulinen ja vähän pilke silmäkulmassa, joten kunnon treenit teki sillekin hyvää.

Aluksi otettiin peräkkäisiä hyppyjä ja putkeen menoa hypyltä. No problemos, varsinkin putkeen meno on jo hyvin hallussa. Siiri oli hyvässä vireessä ja teki hommia alusta asti innolla. Keppejä mentiin vaikeammalta puolelta ja Siiri teki hyvin aina kun mä olin kartalla mistä välistä pitikään mennä... ;)

A:n harjoittelu aloitettiin seuraavana ja mä olin yllättynyt miten helposti Siiri sen otti haltuun. Muutama kerta varmistelua remmin kanssa, mut sitten selvittiin jo ilman. Mamma sai noottia liian hitaasta ohjauksesta alastulolla, on kuulemma vaikeeta pysäyttää massaa jos käskyn saa kun on maassa jo... Pääasia on että A tuntui olevan kiva ja sinne meno oli mieluisaa puuhaa.

Lopuksi mentiin osissa pieni rata. Kolmelta hypyltä A ja putken kautta yhdelle hypylle. Kivaa oli molemmilla ja jäähdyttelyn jälkeen oli varsin rento ja tyytyväinen koiruus kotisohvalla. :)

Yleisesti olen iloinen, että Siiri on syttynyt lajiin ja meillä on yhdessä kivaa. Siirin kohdalla tämä on tärkeää, koska se on aina ollut vähän vakava tekijä reenaillessa vaikka noin muuten onkin melkoinen pelle. Huippufiiliksillä siis odottelen jo ensi viikon treenejä!  :)

Ihana lämpö alkaa hiipiä taas tänne Pohjolaankin joten mikäs olisikaan mukavampaa kuin aloittaa huomenna loma! :)

Lämpöä, kulttuuria ja agsaa

Kaunis Pii Näsijärven rannassa

Kerrankin sain Piitusta nätin seisomiskuvan, joten se pitää heti jakaa! :) Piitu kun näyttää kuvissa useimmiten piestyltä ja nälkiintyneeltä reppanalta eikä lainkaan siltä kauniilta koiralta, joka se on. 

Piitu kävi myös eläinlääkärissä näyttämässä kevään mittaan rintalastan alapuolelle noussutta pehmeää pattia. Olen sitä seuraillut ja mielestäni se alkoi kasvaa tässä kesän kynnyksellä. Onneksi patti vaikuttaisi sinänsä harmittomalta rasvapatilta, mutta sitä tutkitaan syksymmällä uudelleen, kun suunnitelmissa oli muutenkin selän kuvausta ja hammashuoltoa. Hampaissa on jonkin verran hammaskiveä ja olen tavallaan "keräillyt" syitä rauhoittaa ja nythän näitä alkaa olla jo yhdelle kerralle. Toki jos patissa tapahtuu muutoksia, asiaan puututaan aikaisemmin. Nyt eläinlääkärimme ei ollut huolissaan.

 

Siiri lempipuuhassa Nässyn rannassa

Lämpö on hillinnyt täplikkäiden menohaluja melkoisesti ja lenkit on viime päivinä olleet pääasiassa hengailua veden läheisyydessä. Siiri vielä jaksaa juoksennella, mutta ei sekään ihan terässä ole. Viileällä kalliolla makailu kesken lenkin maistuu sillekin paremmin kuin hyvin. Päivällä käppäillään rantoja pitkin, jotta viilennystä ja juotavaa on tarjolla koko ajan, mutta illalla ilman hiukan viilennyttyä oon sitten tehnyt lenkkiä muuallakin. 

Lämpö on pehmentänyt omaakin päätä sen verran, että annan kauniin maiseman kertoa meidän lenkkitunnelmista. :) 

Näsijärvi tyynenä hellepäivänä

Kulttuuripläjäyksen sain, kun lähdin ystäväni kanssa katsomaan Robbie Williamsin keikkaa. Swings Both Ways -show oli todella näkemisen arvoinen! Mies on todellinen viihdyttäjä ja taitaa swing-musiikin esittämisen kyllä. Itse en ole mitenkään erityisesti Robbien fani, mutta musiikistaan olen toki aina tykännyt. Tästä keikasta tykkäsin kovasti, fiilis oli korkealla jopa tuolla katsomon takanurkalla, jonne liput onnistuimme vielä saamaan. Kummoisia kuvia ei kaukaa kännykällä saanut, mutta tuossa silti yksi. Huippu ilta! :)

Ihana, mahtava Robbie Williams

Viime sunnuntaina oltiin taas agsaamassa. Hallissa oli melkoisen lämmin ja se näkyi vähän Siirin löysyytenä. Odotteluajat se makoili mielellään, mutta joi onneksi hyvin ja oli kuitenkin hereillä kun jotain piti tehdä. :)

Tällä kertaa ohjaajamme ei ollut paikalla ja kukin tekikin vuorollaan sellaisia harjotteita, jotka koki tarpeelliseksi tai oli saanut ed. kerralla tehtäväksi. Neuvoja ja apuja saatiin porukan kokeneimmalta treenailijalta. Siirin kanssa otin ensin peräkkäisiä hyppyjä ja 60cm ylittyi nyt myös. Ensin otin muistutuksena pari 40-50cm ylitystä, mutta sitten nostin perimmäisen 60cm:iin. Eka este oli helpotuksena vain 40cm ja siitä saadun vauhdin turvin 60cm meni ongelmitta yli. 

Tämän jälkeen hetsasin Siiriä vähän lelulla ja otettiin suoraa putkea. Tämä sujuikin hienosti ja joka kerralla Siiri sinkosi putkeen epäröimättä ja vauhdilla. Kokeilin myös hypyltä putkeen menoa sekä putken jälkeen hypylle menoa. Parin epäröinnin jälkeen (mun ohjaus!!!) nämäkin sujuivat hienosti.

Keppejä otin molemmilta puolilta pari kertaa. Tämä on Siirille selvästi vähän tylsää, se ei oikein jaksaisi hinkata noita hitaita juttuja... Nyt pitää jotenkin miettiä miten sen saisi pysymään vireessä myös kepeillä, kunnes niihinkin alkaa tulla vauhtia. Ostin uuden vinkuvan lelun, ens kerralla nähdään miten se toimii apuna.

Lopuksi tein vielä peräkkäisiä hyppyjä loivalla kulmalla. Tässä isoin ongelma on jälleen mun ohjauksen kehnous. Siiri kun ei yhtään osaa tietenkään vielä itse hakea esteelle ja mä oon jotenkin auttamatta aina myöhässä tai epäselvä ohjeissani. Treeniä treeniä...

 

Siiri ottaa rennosti agi-treeneissä vuoroa ootellessa

Tällaista tällä kertaa, nauttikaahan lämmöstä ja auringosta! :)