keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Leppoisaa ja iloista joulua!

Joulu tulla jolkotti ja me aiotaan typyjen kanssa nauttia siitä täysin rinnoin! Lunta on maassa ja joululaulut raikaa... Rakkaat ihmiset ja eläimet on lähellä... Ei enää kiire mihinkään...

Nauttikaahan tekin joulusta, syökää hyvin ja levätkää! Ihanaa joulua kaikille! ♥

ps. Perinteisesti meidän joulukuvilla ei taas hurrata, mutta on meillä silti kivaa... ;)

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulunodotusta

Joulukuun säät ovat olleet kovin vaihtelevia. Onneksi edes pari kertaa maa on saanut valkoisen lumipeitteen ja tähän pimeyteen on tullut pieni valonpilkahdus. Kyllä se lumi vaan valaisee niin maisemaa kuin mieltäkin.

Ensilumen jälkeen viime viikolla tehtiin täplätypyjen kanssa illalla pimeässä lenkki autiolla golfkentällä ja lähes kirkkaan tähtitaivaan alla tunsin ehkä jo vähän joulumieltä. Se on ollut aika kateissa tänä syksynä, mutta pikkuhiljaa se alkaa mieleen hiipiä. Tänä vuonna mulla on vuorossa työvapaa joulu, joten suunnitelmissa on perheen kesken rauhoittumista ja vain yhdessä olemista. Tosin rauha voi olla venyvä käsite taas tänä vuonna... Täplätypytkin saa taatusti osansa joulutohinasta kun pakkaa sekoittamaan saapuu sekä veljentyttöni (kohta 5v.) että Rölli-koiruus... Eiköhän siinä tohinaa taas ole riittämiin! :)

Joulukuisten kuvien myötä ihanaa joulunodotusta! :)


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lontoo, Lontoo, Lontoo...

Totta se on, marraskuu on Lontoossa parempi! Viime keväänä ihastuin Lontoon vilinään niin, että uudelleenhan sinne oli päästävä. Matkaseura oli sama ja huippureissu oli tämäkin! :) Ilmat suosivat jälleen ja vain muutama pieni sadekuuro sattui koko aikana. Aurinkokin pilkahteli parina päivänä ja mieli virkistyi ihanissa puistoissa kierrellen sekä upeita jouluvaloja ihaillen.

Otin melko vähän nyt kuvia, koska valo ei oikein tahdo syksyn hämäryydessä riittää kunnolla, mutta jotain tuli napsittua kuitenkin ja tässä tunnelmia viikon ajalta…

Lähipuisto oli tällä kertaa Kensington Garden, joka on osa Hyde Parkia. Kaunis myös syksyn väreissä.


Oxford Streetin jouluvalaistusta

Bayswaterin metroasemalta



London Eye ja pala kaunista St. James Parkia

Yhden päivän vietimme Hampton Courtissa ja vierailimme keskiaikaisessa linnassa tutustuen mm. Henrik VIII elämään sekä ihaillen linnan huikean kaunista puistoaluetta. Tätä suosittelen ehdottomasti, paikalle pääsee helposti junalla ja linna ympäristöineen on ehdottomasti kokemisen arvoinen.




Suklaahuone Hampton Courtin linnassa. 

Viimeinen päivä kului haikeissa tunnelmissa Notting Hillissä, eriyisesti ihailimme Portobello Roadin markkinatunnelmia. Kyllä, kävimme myös kuvaamassa itsemme sillä tietyllä sinisellä ovella… :)




Voi ihana Lontoo… until next time… ;)

lauantai 15. marraskuuta 2014

Pimeän marraskuun väsymys

Voihan väsymys... Marraskuu on mulle varmasti se hankalin kuukausi vuodesta. Rakastan talvea, lunta ja pakkasta eikä tämä pimeys, kura ja jatkuva harmaus sovi mun pirtaani YHTÄÄN. Kynttilät on ainoa valonpilkahdus tässä tasaisen tylsässä kuukaudessa. Onneksi kohta on joulu! Se tuo edes vähän sisäistä valoa tähän harmauteen, jos ei muuta. Vielä kun se olisi valkoinen...

Täpläneidot ei paljon vuodenajoista piittaa ja menoa riittää harmaudessakin. Ja onhan noita kauniitakin syyspäiviä ollut, jolloin pitkät metsälenkit on voimaannuttavia. Parasta oli kun saatiin lenkkiseuraksi Siirin kasvattaja perheineen ja Miisa-sisko. Siskoksilla olikin ihan villit rallit kun pitkästä aikaa tapasivat. :)

Agility Siirin kanssa rullaa hyvin. Välillä on toki huonompia treenejä, mutta me ei oteta tätä niin vakavasti. Välillä ongelmana on, että Siiri ei oikein kestä korjausta. Sen fiilis latistuu heti, jos joutuu moneen kertaan jankkaamaan yhtä kohtaa. Onneksi Sanna-valkku ymmärtää täplikästä sielunelämää ja näistä päästään aina kuitenkin hyvin eteenpäin.

Nyt tulee kuitenkin pieni tauko harrasteisiin sekä Suomen marraskuun sateisiin. Tämä leidi ottaa suunnan kohti Lontoon satei... siis auringonpaistetta! ;)

Piristeeksi harmauteen laitan tämän kuvan viime talvelta. Hankirallia auringonpaisteessa odotellessa... :)


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Paluu arkeen

Kuten kaikki hyvä usein aikanaan, mun lomakin päättyi... Arkeen palaamista on kuitenkin todella paljon helpottanut huikaisevan kauniit pakkasaamut ja kuulaat syysiltapäivät. Pakkanen oli täplätypyille oudokseltaan taas pienoinen shokki, mutta eiköhän kylmyyteenkin taas totuta.

Harrastukset on vielä tämän viikon olleet tauolla meistä riippumattomista syistä, mutta ensi viikolla päästään Siirin kanssa jälleen agilityn pariin. Petrattavaa on myös meidän rally-tokohaasteessa, joten senkin pariin yritän palata alkavalla viikolla.

Syksyisten kuvien myötä ihanan värikästä lokakuuta! :)

maanantai 6. lokakuuta 2014

Lomatunnelmissa edelleen...

Ensimmäinen lomaviikko on nyt takana ja siihen on sisältynyt paljon ihania asioita. Aurinko paistoi useimmiten pilvettömältä taivaalta, joten koirien kanssa tuli lenkkeiltyä tavallistakin enemmän ihaillen syksyn väriloistoa. Vanhojen ja tuttujen lisäksi me löydettiin myös uusia lenkkireittejä ja käytiin ihailemassa maisemia mm. Kangasalan Kirkkoharjulla.

Viikonlopun vietin parhaan ystäväni luona. Se kului lenkkeillen, saunoen ja nauttien hyvästä seurasta herkullista ruokaa unohtamatta. 

Agilityssä siirryttiin talvikauteen ja se korkattiin eilen väsymyksestä huolimatta hyvällä vireellä. Lelulla hetsasin Siirin virettä ylös ja onnistuin siinä. Vauhti koitui keinulla ja parilla kepeille tulolla jopa ongelmaksi! :) Siiri oli viikonlopun jäljiltä oikeasti aika poikki, joten olen todella älyttömän tyytyväinen sen tsemppaamiseen ja tekemiseen. Kuten niin usein aiemminkin, homma sujuu kunhan mä hallitsen tekemiseni... ;)

Nyt on edessä vielä toinen viikko lomailun merkeissä ja siihen kuuluu paljolti samoja elementtejä kuin ekaankin eli kaikkea kivaa hyvässä seurassa on edessä! :)

Kaupunkilenkkeilyä Kalevankankaan hautausmaan kupeessa
 

perjantai 3. lokakuuta 2014

Rallytoko-haaste

Aikaisemmin jo mainitsin, että poden motivaatiopulaa rallyn suhteen ilman säännöllisiä treenejä. Ystäväni Katja, joka myös Siirin siskon emäntänä tunnetaan,  keksi tähän loistavan ratkaisun! Niinikään rallyn harrastajana hän heitti Facebookissa rallytoko-haasteen, johon tartuin innolla.

Idea on, että linkataan vuorotellen toisillemme joku alokasluokan kylteistä. Tätä kylttiä sitten harjoitellaan ja yhdessä voi toki myös pohtia ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin. Harjoittelun jälkeen linkataan aina siis uusi kyltti ja näin ainakin minä saan jotain pontta harjoitteluun.

Ensimmäisenä kylttinä saimne vasemmalle kääntymisen. Se on meille melko haastava näin tauon jälkeen, mutta eilen hiekkakuopan laajalla alueella sain Siirin seuraamiseen vauhtia niin että käännös onnistui pari kertaa loistavasti. Piitu touhottaa nyt taas innoissaan niin, etten saa vakavalla naamalla tehtyä mitään sen kanssa.... :) No, onnistuttiin mekin pari ok käännöstä tekemään.

Viikonlopun vietän rentoutuen ystäväni luona ja alkuviikosta palautan haastetta... tiedoksi vaan Katja! :) Mukavaa viikonloppua kaikille, haasteidean saa napata vapaasti!

Uniset täplätypyt <3

maanantai 29. syyskuuta 2014

Lomailua

Huokaus... mulla alkoi loma... Edessä on pari viikkoa lepoa, ihania ystäviä ja tietenkin täpläkoirien kanssa touhuamista. Olen ollut melkoisen uupunut työrintamalla, joten tämä breikki tulee todella tarpeeseen. Olen suunnitellut kaikenlaista kaappien siivouksesta kellarikopin raivaamiseen, mutta en aio stressata jos en saa kaikkea tehtyä. Jotain toivoisin kuitenkin saavani aikaan... :)


Viikonloppuna oli melkoisen myrskyisää syyssäätä ja Näsijärvessä oikein kunnon vaahtopäisiä aaltoja. Kaunista sekin ja täplät tykkäsivät tuulisessa säässä riekkumisesta. Erityisesti Piitu aina vähän villiintyy tuulesta. :)

Siiri ja keppi... :)
















Eiliset agitreenit meni taas hyvin, Siiri on selvästi alkanut jo vähän hakemaan esteille ja se helpottaa mun ohjaamista ja myös vauhtia on tullut lisää. Teemana oli erilaiset hypyt ja muuten homma sujui kuin rasvattu, mutta renkaalla Siiri tarvitsee vielä selkeän ohjauksen. Muuri tai okseri ei aiheuttanut mitään erityistä, menivät samalla kuin tavishypytkin. Puomilla Siiri irtoaa hyvin namialustalle, mutta siitä jatkaminen on hidasta kun pitää varmuudeksi tarkastaa ympäristö namien varalta... Kepeillä molemmat puolet sujui nyt tosi hienosti, yksi ainoa moka mun hosumisen seurauksena. Kaiken kaikkiaan me edetään siis hienosti! :)

Kaunis Pii <3

Me lompsitaan nyt lomalle ja toivotellaan ihania syyspäiviä kaikille! :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Syyspäivien lumoa

Syksy antaa nyt parastaan (siis nyt just sataa, mutta viime päivinä on kyllä ollut kaunista...) ja me ollaan ulkoiltu ja metsäilty sydämiemme kyllyydestä. Parasta oli, kun saatiin Siirin eno Remu emäntineen lenkkiseuraksi ja täpläkolmikko painattikin riemuissaan ympäri metsää.

Siiri ja Remu-eno <3
Agilityssä Siiri on löytänyt vauhtivaihteen ja muutenkin tuntuu lopullisesti syttyneen lajiin. Mä etenen taidollisesti (ja vauhdillisesti) hitaammin, mutta onneksi Sipi on vähän oppinut irtoamaan ja toisaalta se on myös erittäin reilu ja odottelee mun ohjeita... ;)


Rally-tokosta ollaan nyt oltu ihan kokonaan tauolla. Mun aina vaikea löytää motivaatiota, jos ei ole mitään kunnon syytä treenata. Mä en tarvitse kisatavoitetta, mutta tieto siitä, että ohjatut treenit on edessä saa harjoittelemaan. Nyt kun mitään treenejä ei tiedossa ole, en saa itsestäni irti mitään. Ei auta kuin yrittää ottaa tauko rauhassa ja toivoa, että kun into löytyy, tauko on tehnyt hyvää.


Ihania syyspäiviä kaikille!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Huipputreenit!

Viime sunnuntain agilitytreenit jäi häähumun vuoksi väliin, mutta edellisviikon treenit olikin ehkä parhaimmat ikinä! :) Siiri oli hyvässä vireessä ja teki innolla kaiken mitä eteen laitettiin. Se on nyt muutenkin löytänyt uutta intoa yhdessä tekemiseen ja se näkyy meissä molemmissa rentoutena ja iloisuutena. Tällä kertaa treeneissä oli vain kolme koirakkoa paikalla, jote ne olikin varsinaiset tehotreenit!

Aluksi otettiin hyppysarjaa. Neljä hyppyä peräkkäin korkeudet 40-65cm sekalaisessa järjestyksessä. Tarkoituksena oli saada koirat miettimään millaisilla loikilla hyppäävät, jotta eteen tuleva seuraava estekin selvitään yli. Siiri veti suvereenisti sarjan ees taas, toki matalimpien esteiden kohdalla loikat ois voinut olla pienempiä, mutta meni vähän varman päälle… :)  Tämän jälkeen mentiin rata: kepit - A - hyppysarja. Ei mitään ongelmaa! Mun moka kepeillä sai sekoamaan väleissä, mutta Siiri meni loistavasti.

Seuraavaksi tuli pitempi sarja, johon kuului myös meille uusi este eli pussi. Sanna piti pussia toki auki eikä Siiri sisäänmenoa aristellut yhtään, mutta ulostullessa sen piti aina kiepata pusuttaan Sannaa vaikka kuinka yritin huutaa sen ajoissa seuraavalla esteelle. Sipi the sosiaalisantra… :D Keinukin kuului tähän rataan ja siinä ongelma oli saada Sipin vauhtia pois, jotta se tajuaisi tulla siihen varovasti. Se on edelleen meillä ihan matalalla ja Sipi ei pidä sitä pientä liikettä minään eli pyrkii vauhdilla yli vaan. Ekan kerran vauhtijuoksun jälkeen onnistuin kyllä rauhottamaan menoa ja saatiin hyvät keinut.

Mut yllätti seuraava tehtävä jossa erikorkuiset hypyt oli sivuttain ja koira ohjattiin niille pujottelun tapaisesti ees taas. Yllätys siis oli se, ettei se ollut Siirille niin vaikeaa kuin oli kuvitellut. Moka tuli kun itse en luottanut että se menee ja aloin epäröidä, joten Siiri ei hypännyt vaan kääntyi mun vierelle hakemaan suuntaa. Kun vaan juoksin suoraan käsi ojossa ja käskytin hypyille, homma sujui kyllä. Ihana Sipi! <3

Lopuksi tehtiin vielä rata, jossa oli nämä sivuhypyt ja mä olen niin ylpeä Siiristä! Se meni niin hienosti ja jos itse olisin nopeampi ja selkeämpi, sillä olisi vielä paremmat mahdollisuudet edetä. Oli kyllä niin mahtistreeni! :)

torstai 28. elokuuta 2014

Viimeinen rally

Rally-toko on ehdottomasti ollut meidän tämän kesän "löytö"! Toki olen siis tiennyt lajin olemassaolosta ja Piitun kanssa sitä kokeillutkin, mutta vasta tänä kesänä olen oikeasti syttynyt lajiin. Siiri on edistynyt hyvin ja sillä on selkeästi omat vahvuutensa kuten paikallaolo ja häiriön sieto. Se on rauhallinen menijä, mutta sekä agin että rallyn ohjaajilta saadut neuvot ja palautteet ovat auttaneet hurjasti sen vireen nostossa. Piitu taas on aivan erilainen treenikaveri. Sillä on virettä vaikka muille jakaa ja se on täysin liekeissä, kun me muistellaan vanhoja ja opetellaan uusia juttuja. :)

Olosuhteiden pakosta keskiviikkona oli meidän toistaiseksi viimeinen ohjattu treenikerta ja sen aiheena oli ALO- ja AVO-luokkien kyltit, jotka ovat vielä outoja tai erityisesti tarvitsevat harjoitusta. Näitähän riittää, mutta itse valkkasin muutaman jo harjoitellun, joiden kanssa koen kaipaavani ohjausta edetäkseni. Vaikeimmiksi koen vasemmalle eli koiraan päin käännökset sekä suoraan sivusuunnassa siirtymisen. Näitä harjoiteltiin ja sain hyviä vinkkejä etenemiseen.

Kotona treenatessa Siiri on naksuttimen avulla alkanut nostaa kierroksia ja nytkin vire kantoi hienosti vaikka naksutinta en käyttänytkään. Houkutusta treenatessa se seuraa iloisesti häntä viuhuen ja hyvin unohtaa kiinnostavat purkit, kapulat, huivit, pannat tmv. Hypyt ei sinänsä ole meille ongelma, mutta nopea mun pitää olla, ettei Siiri ehdi kääntymään takaisinpäin katsomaan, että minne jäin. Tämä käännös kun ei rallyssa ole sallittua.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen näiden kahden kurssin antiin ja harmittaa tosi paljon, että en pysty valkkuryhmässä jatkamaan. Toivotaan, että olosuhteita saan muutettua talven aikana niin, että treenien jatkuminen onnistuu. Treenailua me jatketaan kotona ja pidetään silmällä mahdollisia lyhyitä teemakoulutuksia. Tavoite siintää hyväksytyssä mölli-ALOssa… :)

Siiri nauttii viimeisistä lämpimistä päivistä elokuun alussa

lauantai 23. elokuuta 2014

Äänetöntä agiliitoa

Tällä kertaa viime sunnuntain agi-treenien yhtenä harjoituksena oli äänetön ohjaus. Piitun kanssahan tämä on mulle tuttua, mutta Siirin kanssa en ole ikinä kokeillut pelkkiä käsimerkkejä. Sehän osaa esim istua ja tulla luokse samoilla merkeillä kuin Piitukin, mutta yleensä silti käytän myös äänikäskyä samalla. Oli kyllä mielenkiintoista… :)


Alkuun otettiin puomia ja keppejä. Puomi on Siirille jo helppo eikä se enää mieti sille menoa. Alastulossa tarkoitus oli saada koira irtoamaan namialustalle ja Siirihän lukitsi sen heti lähtiessään laskeutumaan eikä välittänyt mun himmailusta. Hyvä! Kepeillä mä oon tehnyt samoin kuin Piitulle eli omalla vartalolla "töninyt" sitä oikeisiin väleihin. Piitulle tämä toimii, mutta en ole aikaisemmin tajunnut, että Siiri ei tätä arvosta. Oon vaan ihmetellyt kun eka menee hyvin, mut sit vaan yritykset huononee. Harjoitella siis pitäisi puolikkailla kepeillä, jotta saadaan paljon onnistumisia ja nopeaa palkkausta sekä mun vartalon hallintaa… :D


Sitten tulikin se äänetön ohjaus… Otin alkuun istumisia käsimerkillä ilman ääntä yrittäen herätellä sitä tajuamaan mistä on kyse, mutta vaikka istuminen meni nappiin, radalla Siiri ei tajunnut miksi mä en sano mitään. Rata oli pitkähkö meille, mutta ei sisältänyt mitään outoa, vain hyppyjä, putkia ja A. Paikalleen sai käskyttää, mutta liikkeelle lähtö piti jo tehdä ilman ääntä. Siiri meni ihan ok, mutta oli selvästi hämmentynyt kun mitään ei kuulu. Pari kertaa jouduin uusimaan hyppyjä, kun se vaan tunki mun viereen kyselemään, että "sano nyt mitä tehdään". Pari hyppy-käskyä siis sain antaa ja siten päästiin rata ihan kunnialla läpi. Haastavaa mullekin vaikka oon toisaalta tähän tottunut Piitun kanssa.
Lopuksi mentiin nopeaa rataa, jossa oli hyppyjen, putkien ja A:n lisäksi keinu. Keinu on edelleen meillä ihan matalalla ja palkkasin sen jälkeen eikä Siiri sitä ihmetellyt vaan meni ihan reippaasti heiluvalle alustalle. Muutenkin viimeinen rata meni ihan hyvin ja olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen treenien vireeseen ja fiilikseen. :)

Elokuun sateiden rummuttaessa ikkunaa, onkin hyvä ottaa rallytokon tehotreenit… sisätiloissa! :)

Viime päivien metsälenkeillä nappaamieni kuvien mukaan syksy tulee jo kovaa vauhtia. Siitä huolimatta toivotan ihanaa loppukesän tunnelmaa kaikille! :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Koirapuistotreffit

Viime keskiviikkona päätettiin keskellä yövuoroputkea treffata työkaverini kanssa koirapuistossa. Typyt saivat kaverikseen 7 kk vanhan manchesterinterrieri-uroksen Taisonin. Siiri oli innoissaan ja Piitu tapansa mukaan ylvään aikuinen. :D Sää sattui olemaan mukavan aurinkoinen ukkoskuurojen välissä ja puisto oli kiva hiekkapohjineen.

Taison kunnioitti hienosti Piitua, joka heti alkuun ilmaisi pelkällä asennolla mielipiteensä moisesta nulikasta. Siiri nyt oli oma ystävällinen ja välitön itsensä ja juoksutti Taisonia (tai välillä myös päinvastoin) ihan kunnolla. Ja innostuipa lopulta Piitukin välillä leikkimään, kamera vaan ei ollut ikinä silloin hollilla.
Pakko on kyllä myöntää tuollaista junnumaista intoa katsellessa, että on mulla vaan nykyään niiiin aikuiset koirat. Typyt oli jotenkin tosi seesteisiä ja rauhallisia pikkuiseen Taisku-sähikäiseen verrattuna. :)

Loppujen lopuksi kaikilla taisi olla kivaa, me ihmiset ainakin saatiin juoruta kaikesta maan ja taivaan välillä. Kiitos seurasta Taisku ja Heidi! :)

Taisku the puikkonokkaeläin :)




torstai 14. elokuuta 2014

Hiostavaa agiliitoa

Sunnuntain agitreenit pidettiin vaihteeksi ulkona ja vaikka lämpötila ei kovin korkea ollutkaan, ilma oli painostava ja todella hiostava. Tästä huolimatta Siiri oli todella loistava ja teki häntä heiluen kaiken mitä pyydettiin. Viimeisellä radalla oli havaittavissa jo pientä hyytymistä, mutta hienosti meni silti.

Edellisellä kerralla vähän pipariksi mennyt rengas otettiin nyt kerran remmin kanssa varmistellen ja kun se sujui ongelmitta, jätettiin se siihen. Pääpaino treeneissä oli ohjauksissa, kontakteista kentällä ainoana oli keinu. Sitä me ei Siirin kanssa otettu, kun ulkokentän keinua ei saa laskettua matalalle.

Hypyillä tuli takaa kiertoa, joka onnistui, mutta vaatii kyllä vielä saaton ihan perille asti. Isoin ongelma oli mun ennakointi. Olin jo valmiiksi varautunut siihen, ettei se mene ja en saattanut sitä loppuun asti. Siiri himmasi ja jäi odottamaan, että "ai ei tätä, mikäs sitten?"… Kun uskalsin viedä ohjauksen kunnolla loppuun asti, Siiri kyllä loikkasi. Uutena "liikkeenä" tuli myös lähetys hypylle ja takaa leikkaus… Siirille tämä ei sinänsä ollut ongelma, mulle kyllä… Onneksi Sippeä ei haittaa vaikka mamma kesken hypyn törmää takapuoleen! :D

Kepit meni nyt melkoisen sujuvasti jo. Vauhtia on jo tullut niin, että saa olla itse reipas, että ehtii ohjata oikeisiin väleihin. Keppejä otettiin vaan pari kertaa, Sipi kun tuppaa kyllästymään oikeiden välien jankkaamiseen. 

On mulla vaan hyvä koira, vielä kun itse nousis sen tasolle niin hyvä tulis! :)
Loppuun Sipin kaunis ja fiksu pää <3

perjantai 8. elokuuta 2014

Täplätouhuja

Ukkoskuurot saavat hautovan ilman välillä hetkellisesti raikastumaan ja me tytöthän otetaan siitä ilo irti pitemmillä lenkeillä. Hautovan kuumalla hellesäällä käytän typyt suihkussa ja siten selvitään kyllä vajaa tunti varjoisassa metsässä, mutta onhan se melkoisen rankkaa näillä lämpöasteilla. Raikkaammalla säällä tehdään sitten vähän pitempiä lenkkejä ja molempien aktviivisuustason nousun huomaa selvästi. Viime viikolla tosin osuttiin hiukan kuraisempaan maastoon ja suihkuun päädyttiin vasta lenkin jälkeen… Vaan on tämä kesä ja lämpö ihanaa! :)

Kaunis Sipi metsässä <3
Kura-Pii...
Rally-tokoa olen innostunut nyt treenaileman myös Piitun kanssa kotosalla ja vitsit että sillä olis potkua tähänkin lajiin! :) Välillä pitää ihan huomauttaa, kun mun sormet saa vähän turhan paljon osakseen siitä innosta… Laji ei toki ole meille vieras, mutta hyvin Pii oppii uusiakin juttuja. Takaosan käännökset ovat osoittautumassa haastellisimmiksi, mutta pikkuhiljaa edetään. Liike ei ole helppo terveellekään koiralle ja ohjaaja painotti kärsivällisyyttä ja hidasta etenemistä alkeiskurssilla. Ihaninta on se into millä Piitu tekee ja että vielä yli 7 yhteisen vuoden jälkeenkin mä opin uutta tuosta hömppäliinistä! :)

Vauhti-Pii <3

Siirin kanssa edetään rallyssa tasaisen varmasti. Paikallaolot on meidän ominta aluetta, niissä Siiri todella varma jo nyt asennosta riippumatta. Vauhdin puute mm. seuraamisessa on meidän suurin haaste ja tätä ei ihan uskoisi kun tuon menoa katsoo vaikkapa metsässä… Se on vaan niin vakava aina hommia tehdessä, mutta toivon että mun ohjaamisen parantuessa, se alkais ottaa vähän rennommin, sillä teknisesti me kehitytään hyvin. Nyt on alettu myös vähentämään palkkausta ja jättämään se nami pois kädestä. Osaa liikkeistä oon tehnyt naksuttimen avulla ja se on Siirille kyllä kätevä.

Piitu agsaa <3
Hauskinta itselle on noiden totaalinen erilaisuus treenatessa ja täysin päinvastainen olemus arkeen verrattuna. Siinä missä Siirin vahvuus on tasaisen varmassa, mutta hyvin rauhallisessa suorittamisessa, Piitun vahvuus on sen näyttävä into ajatuksella vauhti korjaa virheet! :) Rally on meille myös siitä kätevä laji, että sitä voi treenailla missä vaan kunhan namia löytyy taskunpohjalta ja hellesään aktivointina se on ihan parasta. Itse olen aika hurahtanut tähän lajiin! :)

Pihan kuumin paikka on Piin lemppari


Piitun agsailu kuvista kiitokset Sipin Hetta-siskon kotiväelle! :)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Höntsäagsaa!

Hellettä uhmaten suuntasin viime keskiviikona täplätypyjen kanssa naapurikaupunkiin höntsäagilityn merkeissä. Mukana oli Siirin ja Piitun lisäksi Siirin sisko Hetta "isosiskonsa" Aava-labbiksen kanssa ja että meillä oli mukavaa! :)


Hetta kontaktilla

Helteen vuoksi tehtiin vain lyhyitä pätkiä, mutta ne menikin sitten keppejä lukuunottamatta superhienosti! Siiri on nyt tykästynyt puomiin ja meni sinne epäröimättä joka kerta. Alastulossa koin ahaa-elämyksen, kun pohdin miksi sen aina pudottaa takapään maahan vaikka etujalat pysyisivätkin kontaktilla. Totesin, että syy on mun palkkauksessa. Jos annan namin kädestä sivusta, työnnän omalla kropallani Siiriä sivuun ja takaosa putoaa. Kun keskityin palkkaamaan vastakkaisesta kädestä ja alhaalta kääntäen itseäni poispän puomista, pysyi koko Sippe kontaktilla. Blondinkin lamppu välähtää joskus… :) Kokeilin nyt myös hypyn taakse jättämistä ja siitä lähtöä ja se sujui ongelmitta. Kepit vähän takkusi, mutta toisaalta otin niitä lopuksi ja Siiri oli jo vähän herpaantuntut aurinkoisella kentällä. Hyvä fiilis jäi kuitenkin. :)



Piitu oli tapansa mukaan innoissaan nähtyään esteet ja sen menoon ei helle kyllä juurikaan vaikuta. Päästyään kentälle, se hurautti putkeen ihan itsekseen ja vauhtia riitti muutenkin. :) Mentiin hypyiltä putkeen, siitä kepeille ja taas putkeen. Piitu on nykyään melkoinen sählä ja se on Siirin jälkeen niin vauhdikas ohjattava, että olen ihan pulassa. Täytyisi enemmän keskittyä sen kanssa kotona treenamaan rauhassa asioita, jotta saisin tekemisen rauhallisemmaksi. Piitulla vaan oli niin kivaa! :) Hyvin se meni sinne minne mä huidoin, rakas, ihana hömelö. <3 Harmittavasti Piitun menosta ei tullut kuvia.

 

Tavoitetta saatiin, kun Aava kävi näyttämäsä miten ne esteet suoritetaan, on se taitava neiti! :) Lopuksi käytiin vielä kastautumassa järvessä (Aava ainoana ui) ja tehtiin pieni kävely. Kiitos vaan Hetalle ja Aavalle emäntineen kivasta höntsäilystä! :)


Lentävä Aava puomilla



Hyvin onnistui jättö ja lähtö nyt! :)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helteistä menoa

Nyt riittää lämpöä omiksi tarpeiksi! Täpläneidot ottavat helteet rennosti ja lepäilevät parhaaksi katsomassaan paikassa. Piitu kestää hellettä paremmin, se valitsee aina mieluiten aurinkoisen makoilupaikan ja selvästi nauttii lämmöstä. Järvessä se on vesien lämpiämisen myötä innostunut uimaan ja oleilisi siellä pehmeän lämpimässä vedessä pitkäänkin. Siiri taas valitsee mieluummin varjopaikan ja on selvästi tavallista rauhallisempi, mutta muuten se tuntuu tykkäävä lämmöstä myös. Siiri ei oikein välitä järvessä käymisestä, joten se käy suihkussa viilentymässä. :)


Viime torstaina meillä oli Siirin kansa varsinainen lämmönsietotesti! Rally-tokon alkeiskurssin korvauskerta oli klo 16 ja jatkokurssin ensimmäinen kerta alkoi klo 18. Kaiken lisäksi minä olin keskellä yövuoroputkea ja lämpöä yli 30 astetta… Ei mitenkään ideaali tilanne lähteä treenaamaan. Epäilyistä huolimatta lopulta molemmat treenit meni ihan hyvin. Aika pitkälti vanhojen kertausta, joten sulaneita aivoja ei hirveästi tarvinnut rasittaa. Toki hiukan uupunutta meno oli, mutta se nyt oli odotettavissa. Lyhyitä treenipätkiä, paljon juottamista ja lepäilyä. Ohjaaja kertoili paljon teoriassa juttuja, jolloin koirille tuli makoiluaikaa. Tunnin tauko me vietettiin Sipen kanssa vierekkäin auton takaosassa luukut auki lepäillen ja nestettä nauttien. Hyvä me! :)


Eiliset agility-treenit peruttiin osallistujakadon ja helteen vuoksi, joten komensin täplät suihkuun ja johan jaksettiin hienosti tunnin haistelulenkki Kaukajärven maisemissa. Toimii muuten hyvin hellepäivän aktivointina pelkkä oudompi lenkkimaasto! :) Tosin ei tämä lenkki nyt ihan outo ollut, mutta eipä olla sitä pariin kuukauteen kävelty, joten olihan siellä nyt uusia hajuja vaikka miten.



Toinen hyvä aktivointi on mustikoiden syöminen… ;) Metsästä löytyy taas herkullisia mustikoita, joten monena iltana otan typyt mukaan ja suuntaan noukkimaan kotimaista superfoodia. Tänä vuonna ei näillä seuduilla ole mitenkään runsaasti mustikkaa, joten hiukan joutuu kisaamaan nopeudessa typyjen kanssa, että saa pakastimeenkin jotain. 


Helteistä heinäkuun loppua! :)