Taison kunnioitti hienosti Piitua, joka heti alkuun ilmaisi pelkällä asennolla mielipiteensä moisesta nulikasta. Siiri nyt oli oma ystävällinen ja välitön itsensä ja juoksutti Taisonia (tai välillä myös päinvastoin) ihan kunnolla. Ja innostuipa lopulta Piitukin välillä leikkimään, kamera vaan ei ollut ikinä silloin hollilla.
Pakko on kyllä myöntää tuollaista junnumaista intoa katsellessa, että on mulla vaan nykyään niiiin aikuiset koirat. Typyt oli jotenkin tosi seesteisiä ja rauhallisia pikkuiseen Taisku-sähikäiseen verrattuna. :)
Loppujen lopuksi kaikilla taisi olla kivaa, me ihmiset ainakin saatiin juoruta kaikesta maan ja taivaan välillä. Kiitos seurasta Taisku ja Heidi! :)
Taisku the puikkonokkaeläin :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti