Teemana oli siis ohjaus ja heti alkuun pitikin vähän soveltaa kun kouluttajalta jäi kopin avaimet kotiin eli esteitä ei saatu. Hätä ei suinkaan ollut tämän näköinen vaan käyttöön otettiin painavat, koirien kytkemiseen tarkoitetut, liikuteltavat metallitolpat. Näitä oli 6 kappaletta ja niitä sitten eri tavalla asetellen saatiin varsin hyvät treenit aikaan.
Ensin tolpat oli kahdessa kolmen jonossa ja ne piti pujotella eli kierrä-käsky siis kaikui ilmassa. Koira siis lähetettiin toisella kädellä kiertämään ja käännöksen kautta otettiin toiselle kädelle kiinni. Ensin palkka joka kierron jälkeen, sitten harventaen, kun koira hokasi mistä on kyse. Ihan hyvin Siiri meni, joskin siis varsin maltillisesti. Edelleen joudun viemään sen todella lähelle ja kädessä se on tiiviisti kiinni. Toki tuntuu, että kun siinä on vähän vauhtia, se irtoaa paremmin eli luotan siihen että ajan kanssa irtoaminenkin alkaa onnistua. Omat käännökset ja niissä tunarointi söi vielä lisää Siirin muutenkin hitaasta vauhdista, mutta päästiin me jo viimeisellä kerralla kunnolla juoksuunkin!
Seuraavaksi tolpat laitettiin jonoon, ensin tasaisin välein ja pujoteltiin joka välistä mahdollisimman nopeasti lyhyillä teillä. Ongelma olin minä, joka pyrin vetämään Siiriä liikaa ulos eli tiet tuli kovin laajoiksi kaariksi. Nopeutta tuli heti, kun ohjasin nopeammin… yllätys.
Lopuksi kepit laitettiin kolmeksi "hypyksi"niin että "hyppyjen" välit oli pitemmät. Metsän puolelta etsittiin kepit rimoiksi maahan merkkaamaan hyppyä ja se olikin meidän haaste! :D Siirihän tykkää kepeistä hulluna, mutta ihmeen hyvin se kerran jälkeen uskoi, että kepit jätetään rauhaan ja ne kuuluu ylittää. Tässä tarvittiin sitten jo mun lämmöstä pehmenneiden aivojen toimintaa eli Siiri kyllä meni siten kun ohjasin, kunhan ohjasin oikein. Eri järjestyksessä sitten suoritettiin hyppyrataa, valssiakin pääsin tekemään ja se vähän yllättäenkin sujui ihan hyvin. Onneksi tango ei kuulu agiin, sen askeleet ei taitaisi kyllä taipua… ;)
Todella kivat ja erilaiset treenit. Mulle tarpeelliset, kun sain koko tunnin keskittyä omaan ohjaamiseen. Toisaalta oli ihan hyvä että Siiri oli vähän löysä ja siksi hidas, sainpahan aikaa omiin tohelluksiin.
Piitu pääsi omalle spesiaali-lenkille Kaukajärvelle ja siellä me kahlailtiin matalia järven rantoja pitkin (ja Pii joutui pönöttämään vähän ;) )
Nyt nautitaan lämmöstä ja odotellaan tulevan viikonlopun dalluleiriä kaikkine ihanine ihmisineen ja täplineen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti