Niin se keskikesän juhla taas oli ja meni… Kerrankin olin lomalla enkä töissä, kuten yleensä ja kun saatiin vielä kutsu ystävän ihanalle mökille, ei tarvinnut juhannuksen viettopaikkaa kauaa miettiä! Mökki sijaitsee niemen kärjessä, omassa ylhäisessä rauhassaan ja tämä tiesi koirille lähes täydellistä kolmen päivän vapautta. Remmissä ne olivat vain lauantaina kun käytiin tekemässä lenkki läheisillä metsäteillä, muuten ne juoksentelivat ja touhusivat kallioisella pihalla.
Viileä keli ei loppujen lopuksi paljon haitannut. Mökin takassa loimusi tuli lähes ympäri vuorokauden ja sauna lämmitettiin joka ilta. Yöksi haalin täplikkäät lämpöpatterit kainalooni ja hyvin nukutti kaikkia. :) Kiitos vielä kerran ihanille ystävilleni kutsusta, parhaasta seurasta, herkullisista ruuista ja erityisesti kisastudioseurasta! :)
Arkeen on siis palattu ja maanantain sadepäivää typyt vietti nukkumalla lähes kellon ympäri. Pikku hiljaa elämä on kuitenkin taas voittanut mökkeilyn jäljiltä. :) Siiri aloitti torstaina uuden lajin eli rally-tokon. Olen pitkään haaveillut sen aloittamisesta, mutta nyt vasta löysin meidän aikatauluihin sopivan kurssin. Agin poikkeustreenien vuoksi missattiin eka kerta, mutta lahjattomat reenaa vai miten se nyt meni… ;)
 |
| Siiri ja sen uusi rally-toko-panta :) |
Aloitettiin ihan perus katsekontakti-harjoituksella, jonka tarkoitus oli herätellä koira treenamisen alkuun. Tämä me osattiin, mutta siihen se vähän jäi… Seuraavaksi piti näyttää miten kotiläksy oli harjoiteltu. Mehän ei ekalla kerralla oltu mukana ja näin ollen en ollut tietoinen kotiläksyistä, joita nyt piti kuitenkin esittää. Ohjaaja ei tehtävää uudelleen selittänyt, joten muita matkimalla yritettiin pysyä mukana.
Vauhti oli tunnilla reipas, 5-6- kylttitehtävää käytiin läpi ja itselle jäi todella sekava olo, vaikka ohjaaja selittikin kyllä tarkasti kaiken. Edes perusasento ei nyt tuntunut onnistuvan, koska olin itse hämmentynyt ja sekaisin. Tästä johtuen Siiri oli hämmentynyt ja haahuili miten sattuu yrittäessään rauhoittaa mua. Kotona treenatessa tätä ongelmaa ei ole, mutta jotenkin muutun ohjatuissa treeneissä jäykemmäksi ja totta kai Siiri reagoi tähän. Mä oon lisäksi niin tottunut rauhottamaan Siiriä, että en millään nyt osaa vaihtaa moodia innostavammaksi.
Aaargh. Ei auta kuin treenata niin omaa pääkoppaa kuin temppujakin. Jos seesteinen juhannusillan maisema auttaisi… ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti