Rakas Siiri 2v!

Tänään juhlitaan 2 vuotta täyttävää Siiri Sipulia! Vaikea on uskoa, että siitä on jo kaksi vuotta, kun hain tuon kiljuvan rääpäleen kotiin. Silloin autoilu ei siis heti kuulunut Siirin suosikkipuuhiin, mutta nykyään riittää takaluukun avaaminen ja Sippe on siellä intoa piukassa.

Aamu alkoi Siirin myrskyloikalla sänkyyn ja tätä se ei tee IKINÄ koska mä en tykkää tulla herätetyksi. No, olin kyllä jo hereillä eikä tuolle pususankarille kyllä vihotellakaan voi! Synttäreitä vietetään Piitun ja Rölli-serkun kanssa metsäillen. Ehkä jotain herkkuakin on luvassa... :)

Hurjan paljon onnea mamman rakas keppihullu lihapullanenä! <3 Possunkorvantuoksuiset onnittelut myös sisaruksille ihanine taustajoukkoineen! <3

Pentuhaastetta vihdoinkin!

Vihdoin me ollaan päästy palaamaan kotiin ja tautikin on voitettu eli nyt on aika palata pentuhaasteen pariin. Aloitetaan asianmukaisesti vanhemmasta eli Piitusta.

Piitu oli pitkäaikaisen unelman täyttymys, se eka oma koira. Omistajan elkein se tassutti kotiin ja sopeutui heti. Pitempään sopeutumisessa varmaan meni yksin asumaan tottuneella emännällä... ;) Piitu nukkui alusta asti ongelmitta yönsä omalla pedillään mun sängyn vieressä mun kättä vasten. Mun olkapää olikin ekan viikon jälkeen lähes täysin jumissa, kun roikotin sitä sängyltä lattiatasossa. :D

Piitua oli helppo opettaa ja se oppi asiat nopeasti vaikka olikin sellainen etäinen haahuilija. Piitua on opetettu pentuopus toisessa kädessä hyvinkin järjestelmällisesti, mutta ongelmia tuotti ensikertalainen koiranomistaja ja Piitun pehmeys. Siinä oli munkin vaan pakko oppia olemaan hermostumatta, sillä Piitu ei kestänyt mitään ärsyyntymistä. Se meni totaalisen lukkoon, jos vaistosi pientäkään ärsytyksen vivahdetta mun olemuksessa eikä ollut mitään väliä oliko Piitu edes ärtymyksen syy. No, meni munkin kaaliin pikkuhiljaa uudet asiat ja yhteispeli alkoi sujua. Nykyään tuntuu, että meillä on sellainen levollinen yhteys ja erään rhodekasvattajan sanoja lainatakseni: Piitu is my first one and I'm the one for Piitu and we both know that <3

Sosiaalinen Piitu on ollut aina ja sen kanssa on sikäli ollut aina helppo liikkua missä vaan. Koirakavereita on riittänyt ja yksi parhaista on Rusina-kihara, jonka Pii on tuntenut pikkupennusta asti. Nykyään "seniorijaosto" ei juurikaan kuvan mukaista pöljäilyä enää harrasta, mutta kamuja ne on edelleen.

Sitten Siiri...

Siiri oli monen vuoden harkinnan tulos. Olin haaveillut toisesta koirasta jo vuosia, mutta aina tuntui ettei elämäntilanne ei sitä sallinut. Lopulta päätin sitten tehdä elämän sellaiseksi, että pennun ottaminen on mahdollista ja niin Siiri tassutti mun ja Piitun elämään. Alusta asti Siiri nousi pentulaatikosta mun uniin eikä kukaan muu tuntunut enää miltään. Siiri oli se kujeileva ilopilleri, joka yleensä ei jäänyt katselemaan kun pentuesisarukset jotain puuhasti... ehkä joskus jopa oli se alkuperäinen syypää. Ei siis todellakaan se pentueen rauhallisin, mikä oli alkuperäinen suunnitelma. ;)

 

Siiri haastoi mua alusta asti enemmän kuin Piitu ikinä ja vaati taas uuden opettelua ymmärtää miten uusi tulokas opetetaan yhteiskuntakelpoiseksi. Siiri ei mun jaloissa pyörinyt vaan juoksenteli pikkuisenakin helposti kauas aiheuttaen harmaita hiuksia heti alkuunsa. Siiri ei myöskään ollut Piitun tavoin loputtoman ahne. Toki sille nami kelpasi, mutta ei se tavoitellut sitä samalla intensiteetillä kuin Pii aikoinaan. Tahtojen taistoa on siis ilmennyt ja ratkaisukeinoja on pohdittu yötä myöten, mutta niin vain yhteinen sävel on löytynyt ja Siiristä on tullut helppo ja tottelevainen kaveri arjessa. Siiri on mun elämän valo <3

Siiri on alusta asti ymmärtänyt Piitua ja osannut sen kanssa toimia juuri oikein. Piitu ei halunnut alkuun mitään kontaktia moiseen rääpäleeseen, mutta sitkeästi Siiri kävi monta kertaa päivässä kyselemässä, että joko... Piitun ei tarvinnut kuin suupieltä nostaa ja Siiri tassutti kiltisti pois. Parin viikon sisällä Pii lopulta heltyi ja parhaat kaveruksethan noista sitten tuli. Siirin bravuuri on Piitun hakeminen milloin mistäkin, väärästä suunnasta metsässä tai sohvan nurkasta lenkille. Se itsekseen tai käskystä käy tassulla läppäisemässä Piitua (yleensä päähän...) ja odottaa että se tajuaa lähteä mukaan. Itse se alunperin moisen keksi ja mä sit hiljalleen liitin siihen käskysanan.

Molemmat koirat on opettaneet mulle älyttömän paljon ja kumpikin on omalla tavallaan täydellisiä mulle. Piitun rauhallinen elämäntyyli ja Siirin sähäkkä toiminnallisuus täydentävät toisiaan juuri oikealla tavalla. Yhteinen arki on helppoa ja päivittäin koen iloa nähdessäni typyköiden toilailua yhdessä. <3

Flunssalenkkiä

Sairastuvalta päivää... Emäntä on tällä kertaa flunssan kourissa ja joutuu alimman kuvan kaltaisen tuijotuksen kohteeksi päivittäin. Onneksi metsään pääsee ulkoilemaan kukin makunsa mukaan joko juoksemaan (koirat) tai laahustamaan (emäntä). ;) 

Me saatiin Hennalta ja Jalilta ihana pentuhaaste, johon vastataan heti kun päästään kotikoneelle molempien täplien pentukuvien äärelle.

Näin lyhyesti tällä kertaa, palaan asiaan kun ajatus kulkee paremmin. :)

Pakkaspäivien riemua

Kireimmät pakkaset lienevät takanapäin ja ihan hyvä niin. Alkoihan se kylmyys jo vähän tällaista talven ystävääkin välillä ahdistaa. Sitähän ei käy kieltäminen, että aurinkoisen talvipäivän kauneus on omaa luokkaansa, joten tässäpä vielä muutama kuva parin päivän takaa. Tehtiin typyjen kanssa pitkästä aikaa lenkki Alasjärven rannoilla ja jäälläkin käytiin tuulesta huolimatta. Typyillä oli kivaa! :)

Siirille tuntuu edelleen ankka-tapioka ruoka sopivan ja se on kaikin puolin oma veikeä itsensä eikä masu enää vaivaa. :) Piitu on myös hiljalleen tottunut talven mukanaan tuomaan pukeutumispakkoon ja alkaa taas olla pirteämpi. Se suostuu jopa Siirin kanssa pelailemaan ja välillä niinkin kovalla innolla, että Siiri katsoo parhaaksi syöksyä pusikon puolelle. Sinne Piitu-hienotassu ei nimittäin hevin seuraa... ;)

Vauhdikkaita talvipäiviä muillekin! :)

Siiri is back!

 

Pahoittelut kuvien heikosta laadusta, mutta pakko jakaa ne, sillä kertoo niin hyvin asian ytimen! Siiri on ollut valeraskauden kourissa reilun 2 kuukautta niin haluton ja masentunut, että olin jo melkein unohtanut sen oikean luonteen. Vaan nyt Siiri is back! Ette usko miten ihanaa on kun se pitkästä aikaa kanniskelee leluja, riehuu ulkona ja ylipäätään on oma energinen ja kahjo itsensä! <3 Jännä oli myös huomata, että ne ei pariin kuukauteen oikein Piitun kanssa nukkuneet lähekkäin, mutta nyt ne taas köllöttelee iltaisin sohvalla ihan kylki kyljessä.

Siiri on kokeillut nyt viikon ajan uutta ruokaa, ell-asemilta saatavaa Royal Canin Sensitivity Control ankka-tapiokaa. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että ruoka voisi sopia hyvinkin, mutta aika näyttää saadaanko tästä vihdoin sopiva pohja ruokinnalle. Lisänähän Sipuli saa kananmunaa ja raejuustoa sekä vähän seitiä ja tällä ruokavaliolla pyritään nyt palauttamaan pudonnutta painoa. Liikuntaa onneksi tulee nyt yllin kyllin, ei tarvi kun päästää tuo kahjulainen läheisen järven jäälle... :)

 

Ihana talvi!

Tänään päätin, että remmin päässä hissuttelu saa riittää ja lähdin muutaman päivän tauon jälkeen metsäilemään typyjen kanssa. Kunnon vaatteet niskaan niin emännälle kuin koirille ja hienosti pärjättiin vajaa tunti. :) Piitu ei varsinaisesti  arvosta noita tossujaan, mutta kyllä se pikkuhiljaa taas alkaa niihin tottua ja tänään se jo jopa vähän riekkui Siirin kanssa. Siiriä nyt ei tapansa mukaan mikään vaatekappale haittaa, täysiä vaan! 

Metsässä oli niin kaunista, että näppien jäätymisenkin uhalla oli pakko kaivaa puhelimen kamera taskusta ja ikuistaa muutamia hetkiä. Pakkasesta huolimatta on niin huippua, kun ei koko ajan ole pelkkää pimeyttä, kuraa ja vesisadetta. Ihana talvi tuli vihdoin! <3

 

 

Päivän kruunasi hyvät uutiset eläinlääkäristä. Piitun pissa oli puhdas, ei kiteitä ja pH 7. Toki tätä osasin odotella, kun kerran rakossakaan ei mitään näkynyt. Siiri verikokeet oli muuten ok, mutta maksa-arvoissa on uudelleen pientä nousua, ilmeisesti tämän viimeisimmän ripulin seurauksena. Arvot kontrolloidaan myöhemmin ja mikäli nousua edelleen on, aloitetaan uudestaan Samylin maksan tueksi. Muuten kaikki on kunnossa! :)

Hyviä uutisia!

Tänään käytiin kontrollikäynnillä eläinlääkärin luona. Siiriltä otettiin kontrolliverikokeita ja ultrattiin rakko ja suolisto. Siirillähän on näkynyt uraattikiteitä niin pissassa kuin rakossakin jonkin verran, nyt mahdollisesti yksi kide siellä hillui, mutta muuten rakko oli siisti. Suolisto oli ilmaton ja rauhallinen eli toipunut hienosti. Verikokeiden tuloksia vielä odotellaan ja Tylosinia jatketaan toistaiseksi. Jei! :)

Piitulla on ollut pissanäytteissä ennen joulua ensin korkea pH (8), ei kiteitä ja toisessa näytteessä pH 6 ja uraattikiteitä. Nyt näyte oli silmämääräisesti kirkas, tuloksia ei vielä ole. Rakossa ei saatu millään huljuttelullakaan näkymään yhtään kiteitä eli jei! :)

Ainoa harmitus on neitien painot. :/ Molemmat painoi 24,5kg ja se on noille vähän. Piitu on ollut normaalisti 27kg ja Siiri 29kg eli jotain tarttis tehdä. Siiri on selvästi laiha tämän viimeisimmän ripuliepisodin jäljiltä eli tarvitsee ihan lisää lihaa luiden päälle, mutta molemmat tarvitsevat nyt myös lihaskunnon parannusta. Nyt kun masut on taas kunnossa, kiskotaan vaatetta niskaan ja töppöstä tassuihin ja lisätään hiljalleen liikuntaa. Tuleepahan emännänkin elämäntaparemonttiin vauhtia... ;)

Talvista riemua ja ihania vieraita

Tänään saatiin ihan parhaita vieraita, kun Siirin kasvattaja-Tiina perheineen tuli käymään! Piitu oli koko aamun ihan pimpo jo kotona, tiedä sitten mistä se moisen riemun tulevaksi aavisti, mutta se meinasi revetä liitoksistaan jo autossa. Ja perinteinen golf-kierroshan siinä piti toki heittää vanhalla jengillä! :)

 

Pakkasesta huolimatta riemu oli kyllä katossa kun tämä porukka kohtasi jälleen! Siskokset Miisa ja Siiri remusivat keppien kanssa sydämensä kyllyydestä ja oli ihana katsoa sitä selkeää yhteyttä mikä tällä kaksikolla on ollut pentulaatikosta asti. Perinteiseen tapaan Lara-äippä pölläytti aluksi Siirin, mutta kaikella rakkaudella kuten aina. ;) Kaikilla oli superkivaa, harmi että pakkanen rajoitti riemun kestoa. Kiitos huippukivasta "golffailusta" Tiina, Tomppa, Uppis, Laa ja Mii! <3 

Vapaapäivät sairastuvalla...

Sanotaan, että kunnon sairaanhoitaja sairastaa vapaapäivinään tai lomilla... Voi olla, mutta en tiennyt, että sairaanhoitajan koiratkin ovat tämän sisäistäneet. Valvottuani kolme yötä työmaalla, lopettelin yövuoroja maanantaiaamuna. Päivännäöllä vei koirat vähän metsään juoksemaan ja kurasta huolimatta meillä oli kivaa. :) Huomasin jo lenkin alussa, että Siiri kävi epäilyttävän nopeasti autosta päästyään ryteikössä kakalla, mutta en nyt siitä ottanut suurempa ressiä.

Kotiin tultua päätin pestä koko koirat vedellä, kun kuraa oli kyljissä asti. Puhtaalla, lämpimällä vedellä suihkutteluhan on mitä kamalinta kidutusta koirapoloille, mutta urheasti nämä sankarittaret ottivat tilanteen. Typyt pääsivät sitten puhtaalle sohvalle, Willis-villamanttelit päällä itseään kuivattelemaan ja järkytyksestä toipumaan. ;) 

Iltalenkille lähdettiin normaalisti ja Siiri kulki jotenkin kyyryssä, joten aloin viimein epäillä vatsaongelmia. No, kunnon ripulihan se sitten pyörähti käyntiin. Yöllä piti kerran käydä ulkona ja aamusta homma vaan jatkui, vertakin liman seassa jo näkyi. Soitin tutulle eläinlääkärille ja päädyttiin Tylosin-kuuriin. Siirillehän ei perus-canikurit auta välttämättä mitään eli siksi heti antibiootti käyttöön. 

Tiistaina Siiri oli ymmärrettävästi väsynyt, joten lähdin päivälenkille vain Piitun kanssa. Suunnitelmissa oli rauhallinen, noin tunnin nuuskuttelu-lenkki lähimaastoissa. Eipä siinä kauaa menty, kun Piitukin sitten kävi ripuloimassa. Tässä kohtaa monet vois olla epätoivoisia, ahdistuneita tai järkyttyneitä mutta minäpä riemuitsin! En siis Piitun ahdingosta vaan siitä, että jos Piitulla on myös ripulia, Siirinkin vaiva sattaa olla ihan vaan perus-ripulia eikä ruokavaliosta johtuvaa. Piitulla ei ole ollut ripulia sitten junnuaikojen, joten yllätys tais olla molemmille melkoinen. 

Apteekkiin siis kävi tieni, Piitulle CanikurPro-tahnaa ja Siirille Tylosin. Siiri selvästi rentoutui jo pari tuntia ekasta Tylosinista, mutta Pii oli rauhaton ja oksentelikin illalla. Selvästi se ei ole tottunut moiseen pahaan oloon ja pyysi vuoroin ruokaa ja vuoroin pihalle. :/ No, annoin sille pahoinvoinninesto-lääkkeen ja pikkuisen puuroa ja tällä tilanne onneksi rauhoittui. Yö selvittiin sisätiloissa eikä kumpikaan enää keskiviikkona ripuloinut.

Viime yö nukuttiin jälleen ilman ulkona ramppausta ja typyt sai jo vähän isommat annokset ruokaakin aamusta. Piitulle en enää antanut Canikuria, Siirillä Tylosin jatkuu nyt toistaiseksi. Pirteämpiä neitokaiset jo ovat, eilinen kun meni lähinnä nukkuessa. Toivon todella, että tämä oli tällä ohi eikä mitään pitempiaikaista vierasta moisesta ripulista tule.

Onhan se nyt parempi mieli mammallakin mennä huomenna aamusta töihin, kun koirat on kunnossa. :)

Onnellista uutta vuotta 2014!

Tällä kertaa vuosi vaihtui meidän osalta Oulun Nallikarissa, josta tuo kuvakin on. Olemme usein yöpyneet siellä koirien kanssa lomamökeissä ja aina olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Mökit ovat siistejä ja asiallisia kaikkine mukavuuksineen, mutta eivät "liian hienoja" jotta koirien kanssa pitäisi koko ajan miettiä niiden olemista ja kulkemista. Suosittelen koirien kanssa matkaaville! :)

Typyt suhtautui vuodenvaihteen juhlintaan tyynesti sisätiloissa. Piitu toki kuurona ei niitä kuulekaan, mutta ulkona se on joskus vähän hämmentyneenä haistellut savuista ilmaa. Oulun maisemissa se ei moista kerinnyt huomaamaan, kun oli niin paljon muutakin haisteltavaa. :) 

Siiri ei ole raketeista välittänyt ulkona sen enempää kuin sisälläkään, mutta tein vähän tyhmästi sen kanssa. Olimme veljeni luona ja heidän koiransa Rölli pelkää rakettien pauketta. Illalla n. klo 22 kuulosti hiljaiselta ja ajateltiin ihan pikaisesti käyttää koirat pissalla... No, ei ollutkaan niin hiljaista ja Rölli haukkui paukahduksille. Tämä sai Siiri hämmentymään ja sekin alkoi vähän jännittää pamahduksia. Onneksi myöhemmin mökillä se ei niistä enää välittänyt, joten toivotaan että jännitys unohtui ennen kuin kunnolla alkoikaan.

En ole ikinä tehnyt uuden vuoden lupauksia. Pääasiassa, koska en usko ikinä pystyväni pitämään niitä ja sitten vaan turhaan harmittaa. Perus "pessimisti ei pety"-meininkiä siis. :) Nyt kuitenkin innostuin pohtimaan uuden vuoden lupauksia kotimatkalla ja rohkaistuin tänä vuonna lupaamaan pari:

- Siirin kanssa on etsitään kiva harrastus ja muutenkin taas aktivoidun useammin puuhailemaan muutakin kuin lenkkeilyä typyjen kanssa

- omien elämäntapojen palautusta ruotuun

Muuta en lupaa, mutta eiköhän noissakin ole jo tarpeeksi. Katsotaan miten naisen käy! :)