Kevätuutuudet!

En voinut vastustaa kiusausta ostaa typyille uudet fleksit. Löytyi niin kivasti punainen (on oikeasti kauniimpi punainen kuin tuossa kuvassa) ja pinkki. Käytössä vekottimet on vähän kevyen tuntuiset ja hiukan jännittää tuo nauhan ja nyörin välissä oleva muoviosa... Piitulle tämä on aivan riittävä, mutta Siirin kanssa täytyy miettiä. Nyt olen koirakkoja kohdatessa ottanut kiinni tuosta nauhasta, koska lukko on tosi tulevan oloinen, melko painava.

 

Toinen "uutuus" on uudet lenkkireitit! Vanhoilla tehdään hakkuita lähes ympäri vuorokauden, joten koska yölenkkeily kiinnosta, oli pakko etsiä uusia polkuja. Uusien reittien etsiminen on parasta mitä tiedän ja tästä kiitos Siirin kasvis-Tiinalle, joka aikoinaan pyöritti mua ympäri noita metsiä. :) Pikkuisen ollaan välillä eksyksissä, mutta eipä tuo haittaa. Sekä mulla että typyillä on kivaa, välillä törmätään uusiin koiratuttuihinkin ja keväisen lämmön herättämiin kukkasiin. :)

Ihanaa ja aurinkoista kevään jatkoa sekä rentouttavaa pääsiäistä niille jotka sen vapaalla viettävät! :)

Haaste: Kysymyksiä ja vastauksia kirjoista

Sain mielenkiintoisen haasteen Saralta/psrakastankirjoja eli nyt on edessänne vähän erilainen postaus. Tykkään lukea, mutta ehkä kuitenkin enemmän olen elokuva-/tv-ihminen ja seuraankin monia sarjoja. Luen lähinnä kevyttä viihdekirjallisuutta, koska luen useimmiten sängyssä unta odotellessa enkä tällöin jaksa kovin synkkää tai raskasta kirjaa lukea. Vastauksien etsiminen ei ollut ihan helppoa, mutta tässä kuitenkin jotain kirjallisia ajatuksiani höystettynä matkakuvilla vuosien varsilta. :)

Boa Vista, Kap Verde

1. Kuka kirjallinen henkilö voisi olla sielunkumppanisi (ehkä myös romanttisessa mielessä)?

Olen yrittänyt miettiä tätä, mutta en oikein keksi sellaista yksittäistä henkilöhahmoa tai kirjailijaa, jonka kanssa kokisin syvempää sielujen sympatiaa. Koen itseni ehkä sellaiseksi sankarittaren parhaaksi ystäväksi. Tiedättekö sen tyypin, joka ei koskaan ole ihan yhtä kaunis, älykäs tai rohkea kuin itse sankaritar? Joka on aina taka-alalla, uskollinen ystävä, sivujuoni. En tiedä miksi, mutta koen aina läheisyyttä näihin henkilöhahmoihin. :)

2. Mikä vuosikymmen tai vuosisata on kirjallisessa mielessä sinulle kaikkein läheisin ja miksi?

Olen aika kaikkiruokainen tämän suhteen, mutta mieluiten luen nykypäivään sijoittuvaa kirjallisuutta, joten sanoisin että 2000-luku. En osaa sanoa tähän ole mitään erityistä syytä, yleensä hyllystä tulee vain napattua nykykirjallisuuden tuotos.

3. Kerro jokin kirjoihin liittyvä muisto lapsuudestasi. 
 
Ensimmäisenä tulee mieleen eräs kevättalven aurinkoinen päivä, jolloin olin mummulla hoidossa. En nyt ihan pikkulapsi enää ollut, varhaisteini paremminkin. Mummu taisi vähän jo kyllästyä "Mitäs nyt tekisin?" -kyselyihini ja nappasi kirjahyllystä kauniin pinkin kirjan ja antoi sen minulle. Istahdin kamarin keinutuoliin ja upposin ensimmäisen kerran Erich Segalin Love Storyn lumoihin. Luin kerralla koko kirjan alusta loppuun ja olin aivan myyty. Pari vuotta myöhemmin mummu antoi sekä Love Storyn että sen jatko-osan Oliver's Storyn minulle joululahjaksi. Vaikka jatko-osa ei yltänyt ensimmäisen osan lumovoimaan, nämä kirjat ovat tärkeitä minulle, myös muistoina jo edesmenneestä mummustani.

Ihastuttava Tallinna

4. Mikä on erikoisin paikka, jossa olet lukenut?


Kuten sanottua, luen yleensä sängyssä ennen nukahtamista eikä sänky ehkä ole se erikoisin paikka maailmassa. ;) Joskus olen lueskellut entisen kotini lähellä olleessa puistossa aurinkoisena kesäpäivänä, ei kovin erikoinen sekään. Mieluisin lukupaikka sitten taas on ehdottomasti aurinkotuoli rannalla jossain lämpimässä, vieraassa maassa...

5. Mihin haluaisit mennä lomalle? 

Helpompi olisi vastata mihin EN haluaisi mennä... ;) Irlanti maana on aina tuntunut kiehtovalta ja siellä haluaisin joskus käydä. Kreikan Santorini näyttää kuvissa niin uskomattoman kauniilta, että sen tahtoisin päästä näkemään ihan itse. San Fransisco on ikuinen haaveeni ja tietenkin New York, New York... Rantakohteista Meksiko ja Malediivit ovat ehdottomasti kärjessä, mutta haluaisin käydä myös Kanarian saarilla. Toisaalta siellä kiehtoo enemmän joku vähän syrjäisempi tai pienempi paikka, ei välttämättä se suurin tai eniten turistien kansoittama kohde. Manner-Espanjaan tahtoisin myös...Italiaan... Siinä nyt alkuun muutama. ;)

Pafos, Kypros

6. Kenestä kertovan elämäkerran haluaisit lukea ja miksi?


Marian Keyes kirjoittaa upean oivaltavasti ja sopivan humoristisesti vaikeistakin aiheista. Haluaisin lukea hänen omasta elämästään, jota hän pienesti valottaa Peiton alla-teoksessa. Hän vaikuttaa mielenkiintoisen neuroottiselta ja toisaalta hänestä huokuu elämänkokemuksen tuomaa itseironiaa ja empaattisuutta.

7. Mikä kirja minun pitäisi sinun mielestäsi ehdottomasti lukea? Mitä puolestasi itse luit viimeksi? 

Suosittelen  Cathy Kellyn Rakkauden kielioppia. En ole varsinainen Kelly-fani, mutta pidin tästä kirjasta. Se oli jotenkin rauhallisempi ja syvällisempi... elämänmakuisempi kuin Kellyn muut lukemani teokset.

Olen juuri Marian Keyesin Peiton alla-kirjan viimeisillä sivuilla. Se on hauska kokoelma Keyesin vuosien saatossa kirjoittamia lyhyitä tarinoita.

El Gouna, Egypti

Ihana kevät!

Tässä varhaisen kevään olemuksessa on jotain taianomaista. Se hento, mutta vahva päättäväisyys, jolla se puskee talven jäätävän vallan alta esiin on jotenkin koukuttavaa. Olen viime aikoina kyllästyttänyt koirat pysähtymällä kuvailemaan luonnon keväisiä ihmeitä ja tässä teille nyt kuvia viimeisten parin viikon ajalta. Osassa seikkailee toki myös täpläkaksikko sekä typyjen Rölli-serkku. :)

Siiri on toipunut operaatiostaan loistavasti ja röntgenlausunnotkin tuli kennelliitosta supernopeasti. Selkää en virallisena kuvauttanut, mutta lonkat ja kyynärät kylläkin ja ne palautui hienolla tuloksella B/B ja 0/0!!! :) Tämä tietää sitä, että me aloitellaan vihdoin agilitya toukokuussa! Jee! :)

Ihanaa kevään jatkoa ystävät! :)

Näytelmiä ja mökkeilyä

Mulla alkoi loma viime viikolla ja aloitinkin sen todella railakkaasti Itämeren aalloilla ysäripopin tahtiin! Muistorikas ja todella hauska reissu parhaan ystävän kanssa! <3

Loman aloitus jatkui heti perään dalmatiankoirien Open Shown parissa sekä Elemental's jengin kanssa mökkeillen. Näytelmissä sisarukset edusti hienosti! Hessu oli avo eri2 SA ja Ringo avo eri3. Tytöistä Miisa sai eh:n ja Hetta h:n. Äippä-Laran kanssa pääsin edustamaan minäkin ja hienosti edustettiin, tuloksena avo eri1 ja SA! :) Siiri ja Piitukin pääsi kehään, kun Tiinan kanssa päädyttiin osallistumaan senior handler-kisaan. Tiina ja Siiri voittivat ja me liideltiin Piitun kanssa kakkosiksi. :) Oli aivan ihanaa päästä vuosien jälkeen Piin kanssa kehään ja se nautti niin täysillä, että mä en meinannut perässä pysyä! <3 :D

Näyttelyn jälkeen siirryttiin Vierumäen opiston alueelle mökkiin ja vietettiin hieno ilta saunoen, syöden, ulkoillen ja toistemme seurasta pitkästä aikaa nauttien. Oli huippua nähdä taas kaikkia ihania ihmisiä ja koiria, vaikka pentueen kummitäti ei ehtinytkään meidän kanssa toista yötä viettämään. Kiitos taas ihanat, rakkaat menttaalit!!! <3

Alla kuvia viikonlopusta, osa ehkä hiukan tärähtäneitä, mutta niin taitaa olla kohteetkin... ;) <3

Siiri ja Miisa, parhaista parhaimmat kaverukset <3

"Lapsi, peitto tänne, koiran nenänpää on kylmä!" :D :D

Toisena Tomi ja Hessu, kolmantena Tiina ja Ringo

Rakkain Hii-Pii 7v!

Niin se aika rientää... tuntuu, ettei siitä mitenkään voi olla jo seitsemää vuotta, kun sain pienen ja hömelön pennun kainalooni. Kannoin sen kotiini ja se valtasi sekä kotini että sydämeni. Vilkkaasta junnusta kasvoi rauhallinen aikuinen, jonka kanssa arki on helppoa. Pii on sellainen leppoisa haahuilija ja taivaanrannanmaalari, jonka ilme ja olemus terävöityvät kun namia on tarjolla. Tai pääsee agi-kentälle... :)

Synttärin kunniaksi käytiin pitkästä aikaa metsälenkillä. Siirin operaation vuoksi molemmat on nyt joutuneet remmin päässä köpöttelemään yli viikon ja tänään päästin hetkeksi Siirinkin irti. Piitun lempparileikkihän on Siirin ajaminen ryteikköön ja sitten jahdata sitä polulta/tieltä käsin. :D Tänään vaan oli pakko jopa sankarilta moinen kieltää, kun en vielä halunnut Siirin riehuvan kovin pahasaa ryteikössä. Kivaa noilla oli silti. :)

Onnea mamman rakas hömelö! <3

Naistenpäivää ihanat naiset!

Naistenpäivän kunniaksi tehtiin Piitun kanssa ihan kahdestaan metsälenkki Nokian metsissä viimeisistä lumista nauttien. :) Piitulla oli niin kivaa, se haahuili, haisteli ja spurttaili selvästi spesiaalihuomiosta nauttien. Ihana mamman Hiippari! <3

Siiri joutui nyt jäämään naistenpäivän viettoon vanhempieni hoivaan, sillä se kävi torstaina sterilisaatiossa ja luustokuvauksissa. Operaatio tehtiin luottoklinikallamme Oivassa tähystämällä ja se sujui kaikinpuolin hyvin. Kolme pientä haavaa on mahassa ja Siiriä ei moiset onneksi kiinnosta/häiritse mitenkään. Lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät Kennelliittoon, selkäkuvat otin epävirallisena ja ne olivat kaikin puolin puhtaat eli ei mitään muutoksia. 

Eilen Siiri oli jo normaali sählä itsensä ja illalla tehtiin pieni remmilenkki. Ajattelin sitten, että liikunta voisi aiheuttaa kipua, joten annoin sille puolikkaan kipulääkkeen yötä vasten. Aamustahan tuli sitten ripulit ja nyt Siiri on saanut vain pieniä määriä keitettyä seitiä ja raejuustoa. Masu vaikuttais jo rauhoittuneen, mutta Siiri on nyt selvästi rauhallisempi kuin eilen. Haavat on kuitenkin siistit eikä nyt muutenkaan näy mitään tulehduksen merkkejä eli toivotaan ettei takapakkia toipumiseen nyt tule. Mamman toipilas <3

Rakas Siiri 2v!

Tänään juhlitaan 2 vuotta täyttävää Siiri Sipulia! Vaikea on uskoa, että siitä on jo kaksi vuotta, kun hain tuon kiljuvan rääpäleen kotiin. Silloin autoilu ei siis heti kuulunut Siirin suosikkipuuhiin, mutta nykyään riittää takaluukun avaaminen ja Sippe on siellä intoa piukassa.

Aamu alkoi Siirin myrskyloikalla sänkyyn ja tätä se ei tee IKINÄ koska mä en tykkää tulla herätetyksi. No, olin kyllä jo hereillä eikä tuolle pususankarille kyllä vihotellakaan voi! Synttäreitä vietetään Piitun ja Rölli-serkun kanssa metsäillen. Ehkä jotain herkkuakin on luvassa... :)

Hurjan paljon onnea mamman rakas keppihullu lihapullanenä! <3 Possunkorvantuoksuiset onnittelut myös sisaruksille ihanine taustajoukkoineen! <3

Pentuhaastetta vihdoinkin!

Vihdoin me ollaan päästy palaamaan kotiin ja tautikin on voitettu eli nyt on aika palata pentuhaasteen pariin. Aloitetaan asianmukaisesti vanhemmasta eli Piitusta.

Piitu oli pitkäaikaisen unelman täyttymys, se eka oma koira. Omistajan elkein se tassutti kotiin ja sopeutui heti. Pitempään sopeutumisessa varmaan meni yksin asumaan tottuneella emännällä... ;) Piitu nukkui alusta asti ongelmitta yönsä omalla pedillään mun sängyn vieressä mun kättä vasten. Mun olkapää olikin ekan viikon jälkeen lähes täysin jumissa, kun roikotin sitä sängyltä lattiatasossa. :D

Piitua oli helppo opettaa ja se oppi asiat nopeasti vaikka olikin sellainen etäinen haahuilija. Piitua on opetettu pentuopus toisessa kädessä hyvinkin järjestelmällisesti, mutta ongelmia tuotti ensikertalainen koiranomistaja ja Piitun pehmeys. Siinä oli munkin vaan pakko oppia olemaan hermostumatta, sillä Piitu ei kestänyt mitään ärsyyntymistä. Se meni totaalisen lukkoon, jos vaistosi pientäkään ärsytyksen vivahdetta mun olemuksessa eikä ollut mitään väliä oliko Piitu edes ärtymyksen syy. No, meni munkin kaaliin pikkuhiljaa uudet asiat ja yhteispeli alkoi sujua. Nykyään tuntuu, että meillä on sellainen levollinen yhteys ja erään rhodekasvattajan sanoja lainatakseni: Piitu is my first one and I'm the one for Piitu and we both know that <3

Sosiaalinen Piitu on ollut aina ja sen kanssa on sikäli ollut aina helppo liikkua missä vaan. Koirakavereita on riittänyt ja yksi parhaista on Rusina-kihara, jonka Pii on tuntenut pikkupennusta asti. Nykyään "seniorijaosto" ei juurikaan kuvan mukaista pöljäilyä enää harrasta, mutta kamuja ne on edelleen.

Sitten Siiri...

Siiri oli monen vuoden harkinnan tulos. Olin haaveillut toisesta koirasta jo vuosia, mutta aina tuntui ettei elämäntilanne ei sitä sallinut. Lopulta päätin sitten tehdä elämän sellaiseksi, että pennun ottaminen on mahdollista ja niin Siiri tassutti mun ja Piitun elämään. Alusta asti Siiri nousi pentulaatikosta mun uniin eikä kukaan muu tuntunut enää miltään. Siiri oli se kujeileva ilopilleri, joka yleensä ei jäänyt katselemaan kun pentuesisarukset jotain puuhasti... ehkä joskus jopa oli se alkuperäinen syypää. Ei siis todellakaan se pentueen rauhallisin, mikä oli alkuperäinen suunnitelma. ;)

 

Siiri haastoi mua alusta asti enemmän kuin Piitu ikinä ja vaati taas uuden opettelua ymmärtää miten uusi tulokas opetetaan yhteiskuntakelpoiseksi. Siiri ei mun jaloissa pyörinyt vaan juoksenteli pikkuisenakin helposti kauas aiheuttaen harmaita hiuksia heti alkuunsa. Siiri ei myöskään ollut Piitun tavoin loputtoman ahne. Toki sille nami kelpasi, mutta ei se tavoitellut sitä samalla intensiteetillä kuin Pii aikoinaan. Tahtojen taistoa on siis ilmennyt ja ratkaisukeinoja on pohdittu yötä myöten, mutta niin vain yhteinen sävel on löytynyt ja Siiristä on tullut helppo ja tottelevainen kaveri arjessa. Siiri on mun elämän valo <3

Siiri on alusta asti ymmärtänyt Piitua ja osannut sen kanssa toimia juuri oikein. Piitu ei halunnut alkuun mitään kontaktia moiseen rääpäleeseen, mutta sitkeästi Siiri kävi monta kertaa päivässä kyselemässä, että joko... Piitun ei tarvinnut kuin suupieltä nostaa ja Siiri tassutti kiltisti pois. Parin viikon sisällä Pii lopulta heltyi ja parhaat kaveruksethan noista sitten tuli. Siirin bravuuri on Piitun hakeminen milloin mistäkin, väärästä suunnasta metsässä tai sohvan nurkasta lenkille. Se itsekseen tai käskystä käy tassulla läppäisemässä Piitua (yleensä päähän...) ja odottaa että se tajuaa lähteä mukaan. Itse se alunperin moisen keksi ja mä sit hiljalleen liitin siihen käskysanan.

Molemmat koirat on opettaneet mulle älyttömän paljon ja kumpikin on omalla tavallaan täydellisiä mulle. Piitun rauhallinen elämäntyyli ja Siirin sähäkkä toiminnallisuus täydentävät toisiaan juuri oikealla tavalla. Yhteinen arki on helppoa ja päivittäin koen iloa nähdessäni typyköiden toilailua yhdessä. <3

Flunssalenkkiä

Sairastuvalta päivää... Emäntä on tällä kertaa flunssan kourissa ja joutuu alimman kuvan kaltaisen tuijotuksen kohteeksi päivittäin. Onneksi metsään pääsee ulkoilemaan kukin makunsa mukaan joko juoksemaan (koirat) tai laahustamaan (emäntä). ;) 

Me saatiin Hennalta ja Jalilta ihana pentuhaaste, johon vastataan heti kun päästään kotikoneelle molempien täplien pentukuvien äärelle.

Näin lyhyesti tällä kertaa, palaan asiaan kun ajatus kulkee paremmin. :)

Pakkaspäivien riemua

Kireimmät pakkaset lienevät takanapäin ja ihan hyvä niin. Alkoihan se kylmyys jo vähän tällaista talven ystävääkin välillä ahdistaa. Sitähän ei käy kieltäminen, että aurinkoisen talvipäivän kauneus on omaa luokkaansa, joten tässäpä vielä muutama kuva parin päivän takaa. Tehtiin typyjen kanssa pitkästä aikaa lenkki Alasjärven rannoilla ja jäälläkin käytiin tuulesta huolimatta. Typyillä oli kivaa! :)

Siirille tuntuu edelleen ankka-tapioka ruoka sopivan ja se on kaikin puolin oma veikeä itsensä eikä masu enää vaivaa. :) Piitu on myös hiljalleen tottunut talven mukanaan tuomaan pukeutumispakkoon ja alkaa taas olla pirteämpi. Se suostuu jopa Siirin kanssa pelailemaan ja välillä niinkin kovalla innolla, että Siiri katsoo parhaaksi syöksyä pusikon puolelle. Sinne Piitu-hienotassu ei nimittäin hevin seuraa... ;)

Vauhdikkaita talvipäiviä muillekin! :)