Agiliitoa vihdoinkin!

Mä olen niin odottanut, että me päästäis Siirin kanssa agilityä kokeilemaan kunnolla. Muutama kerta ollaan haahuiltu agiesteiden seassa ja jotain putkea ja hyppyjä vähän otettu, siinäpä se tähän asti. Nyt kun Siirin oireilut on aika lailla hallinnassa sekä luusto kuvattu terveeksi, tuntui oikealta hetkeltä aloittaa kunnolla. Me päästiin ns. dalluryhmään paikalliseen koirakerhoon, jota siis vetää Piitun veljen omistaja eli hyvinkin tuttu ihminen. Mukavaa on myös että ohjaaja ymmärtää hyvinkin juuri dalmiksen sielunelämää vaikka toki näitäkin on moneen junaan. :)

Juoksutin Siiriä pellolla vapaana ennen treenien alkua ja se oli tapansa mukaan hyvin kuulolla. Ryhmässä on jo pitempään lajia harrastaneita koirakkoja, jotka treenaili rataa samalla kun me Siirin kanssa harjoteltiin yksittäistä hyppyä. Siiri suhtautui koko hommaan vähän epäilevän oloisesti. Se teki kyllä ihan ok, mutta oli selvästi vähän hämmentynyt. No, tästä voin syyttää itseäni, sillä me ei olla pentukurssin jälkeen kyllä missään ohjatuissa jutuissa käyty. Pääosin sillä tuntui kutenkin olevan kivaa eli uskoisin sen syttyvän tähän lajiin kyllä.

Otettiin alkuun ihan yksittäistä hyppyä, jota nostin melko nopeasti n.50cm asti, mutta sitten Siiri alkoi pyrkiä ohi ja ali. Pari kertaa sain sen hyvin tästä korkeudesta,jonka jälkeen otin kerran vielä ihan matalan ja hypyt jätettiin nyt siihen. Suoraan putkeen Siiri meni ihan ok, muutaman kerran pääsi pakittamaan pois, mutta ei se putkea mitenkään jännittänyt. Siinä huomion keskipisteenä sitten riekkuessaan, se yhtäkkiä meni mutkalla olevaan putkeen ihan itsekseen ja tuli hyvin iloisena sieltä pois. Kehuttiin tästä ja laitettiin se sinne uudestaan ja palkattiin reilusti. Putkesta saattaa tulla myös Siirin suosikki. :) Keppejä aloteltiin myös vähän, niissä suurin ongelma on omistajan hitaus ja namin vetäminen aina oikeasta välistä... ;)

Lopuksi pääsin hetkeksi Piitunkin kanssa kentälle ja voi että sillä oli taas kivaa! <3 Hyvin se mun huitomiset taas tajusi ja putkea otin monta kertaa, koska se nyt vaan on Piitun ehdoton lemppari.

Olin melkein jo unohtanut miten kivaa tuo laji olikaan! Nyt tulee parin viikon mietintätauko ja sitten jatketaan täydellä innolla. Loppuviikosta se onkin London, baby! Saattaapi siis olla jotain matkatarinaa luvassa seuraavaksi... :)

Niin juu ja pitihän sitä nyt kotona nopsasti paikata mahdolliset kuluneet kalorit... Kevään ensimmäinen jäätelötuutti! :)