Agiliitoa vihdoinkin!

Mä olen niin odottanut, että me päästäis Siirin kanssa agilityä kokeilemaan kunnolla. Muutama kerta ollaan haahuiltu agiesteiden seassa ja jotain putkea ja hyppyjä vähän otettu, siinäpä se tähän asti. Nyt kun Siirin oireilut on aika lailla hallinnassa sekä luusto kuvattu terveeksi, tuntui oikealta hetkeltä aloittaa kunnolla. Me päästiin ns. dalluryhmään paikalliseen koirakerhoon, jota siis vetää Piitun veljen omistaja eli hyvinkin tuttu ihminen. Mukavaa on myös että ohjaaja ymmärtää hyvinkin juuri dalmiksen sielunelämää vaikka toki näitäkin on moneen junaan. :)

Juoksutin Siiriä pellolla vapaana ennen treenien alkua ja se oli tapansa mukaan hyvin kuulolla. Ryhmässä on jo pitempään lajia harrastaneita koirakkoja, jotka treenaili rataa samalla kun me Siirin kanssa harjoteltiin yksittäistä hyppyä. Siiri suhtautui koko hommaan vähän epäilevän oloisesti. Se teki kyllä ihan ok, mutta oli selvästi vähän hämmentynyt. No, tästä voin syyttää itseäni, sillä me ei olla pentukurssin jälkeen kyllä missään ohjatuissa jutuissa käyty. Pääosin sillä tuntui kutenkin olevan kivaa eli uskoisin sen syttyvän tähän lajiin kyllä.

Otettiin alkuun ihan yksittäistä hyppyä, jota nostin melko nopeasti n.50cm asti, mutta sitten Siiri alkoi pyrkiä ohi ja ali. Pari kertaa sain sen hyvin tästä korkeudesta,jonka jälkeen otin kerran vielä ihan matalan ja hypyt jätettiin nyt siihen. Suoraan putkeen Siiri meni ihan ok, muutaman kerran pääsi pakittamaan pois, mutta ei se putkea mitenkään jännittänyt. Siinä huomion keskipisteenä sitten riekkuessaan, se yhtäkkiä meni mutkalla olevaan putkeen ihan itsekseen ja tuli hyvin iloisena sieltä pois. Kehuttiin tästä ja laitettiin se sinne uudestaan ja palkattiin reilusti. Putkesta saattaa tulla myös Siirin suosikki. :) Keppejä aloteltiin myös vähän, niissä suurin ongelma on omistajan hitaus ja namin vetäminen aina oikeasta välistä... ;)

Lopuksi pääsin hetkeksi Piitunkin kanssa kentälle ja voi että sillä oli taas kivaa! <3 Hyvin se mun huitomiset taas tajusi ja putkea otin monta kertaa, koska se nyt vaan on Piitun ehdoton lemppari.

Olin melkein jo unohtanut miten kivaa tuo laji olikaan! Nyt tulee parin viikon mietintätauko ja sitten jatketaan täydellä innolla. Loppuviikosta se onkin London, baby! Saattaapi siis olla jotain matkatarinaa luvassa seuraavaksi... :)

Niin juu ja pitihän sitä nyt kotona nopsasti paikata mahdolliset kuluneet kalorit... Kevään ensimmäinen jäätelötuutti! :)

Tottelevaiset täplät

Me ollaan kyllä otettu kaikki ilo irti näistä kauniista kevätpäivistä ja lenkkeilty metsissä, hiekkakuopalla, pelloilla... ihana, aurinkoinen kevät! :) Väistämättä lenkillä törmää muihin ihmisiin ja kaikki ei toki halua tehdä tuttavuutta koirien kanssa. Olenkin vahvistanut molempien kohdalla toimintamallia, jossa ihmisen nähdessään ne hakevat kontaktin muhun. Mä sitten annan käskyn miten toimia. Yleensä pyydän koirat luokse, eteeni istumaan ja palkkaan niitä namilla. Useasti ihmiset ohi mennessään kehuvat tottelevaisia koiria, mikä on toki kiva, mutta mä en vieläkään luota Siiriin niin että uskaltaisin kauheasti kiitellä. Se kun saattaa todeta, että ai tää oli tuttu ja pompata nenän poskelle... se siitä tottelevaisuudesta... :D Edistytty kuitenkin ollaan ja uskallan jo hymyillä ja rauhallisesti kiittää kehuista, eikä Sippe sinkoa mihinkään. Jaa entäs Pii? Niin siis tarjolla on namia, ei se minnekään mene. :D

Pääsiäismaanantaina päästiin pitkästä aikaa kimppalenkille kun Siirin sisko Hetta ja veli Hessu kera Anssi-täplän, Aava-labbiksen ja ihanien ihmistensä tulivat käymään. Mä olin loistava opas kerrankin eikä eksytty! ;) Kiitos taas ihanat seurasta! <3

Tässä vielä kuvia keväisiltä lenkeiltä! :)

Kevätuutuudet!

En voinut vastustaa kiusausta ostaa typyille uudet fleksit. Löytyi niin kivasti punainen (on oikeasti kauniimpi punainen kuin tuossa kuvassa) ja pinkki. Käytössä vekottimet on vähän kevyen tuntuiset ja hiukan jännittää tuo nauhan ja nyörin välissä oleva muoviosa... Piitulle tämä on aivan riittävä, mutta Siirin kanssa täytyy miettiä. Nyt olen koirakkoja kohdatessa ottanut kiinni tuosta nauhasta, koska lukko on tosi tulevan oloinen, melko painava.

 

Toinen "uutuus" on uudet lenkkireitit! Vanhoilla tehdään hakkuita lähes ympäri vuorokauden, joten koska yölenkkeily kiinnosta, oli pakko etsiä uusia polkuja. Uusien reittien etsiminen on parasta mitä tiedän ja tästä kiitos Siirin kasvis-Tiinalle, joka aikoinaan pyöritti mua ympäri noita metsiä. :) Pikkuisen ollaan välillä eksyksissä, mutta eipä tuo haittaa. Sekä mulla että typyillä on kivaa, välillä törmätään uusiin koiratuttuihinkin ja keväisen lämmön herättämiin kukkasiin. :)

Ihanaa ja aurinkoista kevään jatkoa sekä rentouttavaa pääsiäistä niille jotka sen vapaalla viettävät! :)

Haaste: Kysymyksiä ja vastauksia kirjoista

Sain mielenkiintoisen haasteen Saralta/psrakastankirjoja eli nyt on edessänne vähän erilainen postaus. Tykkään lukea, mutta ehkä kuitenkin enemmän olen elokuva-/tv-ihminen ja seuraankin monia sarjoja. Luen lähinnä kevyttä viihdekirjallisuutta, koska luen useimmiten sängyssä unta odotellessa enkä tällöin jaksa kovin synkkää tai raskasta kirjaa lukea. Vastauksien etsiminen ei ollut ihan helppoa, mutta tässä kuitenkin jotain kirjallisia ajatuksiani höystettynä matkakuvilla vuosien varsilta. :)

Boa Vista, Kap Verde

1. Kuka kirjallinen henkilö voisi olla sielunkumppanisi (ehkä myös romanttisessa mielessä)?

Olen yrittänyt miettiä tätä, mutta en oikein keksi sellaista yksittäistä henkilöhahmoa tai kirjailijaa, jonka kanssa kokisin syvempää sielujen sympatiaa. Koen itseni ehkä sellaiseksi sankarittaren parhaaksi ystäväksi. Tiedättekö sen tyypin, joka ei koskaan ole ihan yhtä kaunis, älykäs tai rohkea kuin itse sankaritar? Joka on aina taka-alalla, uskollinen ystävä, sivujuoni. En tiedä miksi, mutta koen aina läheisyyttä näihin henkilöhahmoihin. :)

2. Mikä vuosikymmen tai vuosisata on kirjallisessa mielessä sinulle kaikkein läheisin ja miksi?

Olen aika kaikkiruokainen tämän suhteen, mutta mieluiten luen nykypäivään sijoittuvaa kirjallisuutta, joten sanoisin että 2000-luku. En osaa sanoa tähän ole mitään erityistä syytä, yleensä hyllystä tulee vain napattua nykykirjallisuuden tuotos.

3. Kerro jokin kirjoihin liittyvä muisto lapsuudestasi. 
 
Ensimmäisenä tulee mieleen eräs kevättalven aurinkoinen päivä, jolloin olin mummulla hoidossa. En nyt ihan pikkulapsi enää ollut, varhaisteini paremminkin. Mummu taisi vähän jo kyllästyä "Mitäs nyt tekisin?" -kyselyihini ja nappasi kirjahyllystä kauniin pinkin kirjan ja antoi sen minulle. Istahdin kamarin keinutuoliin ja upposin ensimmäisen kerran Erich Segalin Love Storyn lumoihin. Luin kerralla koko kirjan alusta loppuun ja olin aivan myyty. Pari vuotta myöhemmin mummu antoi sekä Love Storyn että sen jatko-osan Oliver's Storyn minulle joululahjaksi. Vaikka jatko-osa ei yltänyt ensimmäisen osan lumovoimaan, nämä kirjat ovat tärkeitä minulle, myös muistoina jo edesmenneestä mummustani.

Ihastuttava Tallinna

4. Mikä on erikoisin paikka, jossa olet lukenut?


Kuten sanottua, luen yleensä sängyssä ennen nukahtamista eikä sänky ehkä ole se erikoisin paikka maailmassa. ;) Joskus olen lueskellut entisen kotini lähellä olleessa puistossa aurinkoisena kesäpäivänä, ei kovin erikoinen sekään. Mieluisin lukupaikka sitten taas on ehdottomasti aurinkotuoli rannalla jossain lämpimässä, vieraassa maassa...

5. Mihin haluaisit mennä lomalle? 

Helpompi olisi vastata mihin EN haluaisi mennä... ;) Irlanti maana on aina tuntunut kiehtovalta ja siellä haluaisin joskus käydä. Kreikan Santorini näyttää kuvissa niin uskomattoman kauniilta, että sen tahtoisin päästä näkemään ihan itse. San Fransisco on ikuinen haaveeni ja tietenkin New York, New York... Rantakohteista Meksiko ja Malediivit ovat ehdottomasti kärjessä, mutta haluaisin käydä myös Kanarian saarilla. Toisaalta siellä kiehtoo enemmän joku vähän syrjäisempi tai pienempi paikka, ei välttämättä se suurin tai eniten turistien kansoittama kohde. Manner-Espanjaan tahtoisin myös...Italiaan... Siinä nyt alkuun muutama. ;)

Pafos, Kypros

6. Kenestä kertovan elämäkerran haluaisit lukea ja miksi?


Marian Keyes kirjoittaa upean oivaltavasti ja sopivan humoristisesti vaikeistakin aiheista. Haluaisin lukea hänen omasta elämästään, jota hän pienesti valottaa Peiton alla-teoksessa. Hän vaikuttaa mielenkiintoisen neuroottiselta ja toisaalta hänestä huokuu elämänkokemuksen tuomaa itseironiaa ja empaattisuutta.

7. Mikä kirja minun pitäisi sinun mielestäsi ehdottomasti lukea? Mitä puolestasi itse luit viimeksi? 

Suosittelen  Cathy Kellyn Rakkauden kielioppia. En ole varsinainen Kelly-fani, mutta pidin tästä kirjasta. Se oli jotenkin rauhallisempi ja syvällisempi... elämänmakuisempi kuin Kellyn muut lukemani teokset.

Olen juuri Marian Keyesin Peiton alla-kirjan viimeisillä sivuilla. Se on hauska kokoelma Keyesin vuosien saatossa kirjoittamia lyhyitä tarinoita.

El Gouna, Egypti

Ihana kevät!

Tässä varhaisen kevään olemuksessa on jotain taianomaista. Se hento, mutta vahva päättäväisyys, jolla se puskee talven jäätävän vallan alta esiin on jotenkin koukuttavaa. Olen viime aikoina kyllästyttänyt koirat pysähtymällä kuvailemaan luonnon keväisiä ihmeitä ja tässä teille nyt kuvia viimeisten parin viikon ajalta. Osassa seikkailee toki myös täpläkaksikko sekä typyjen Rölli-serkku. :)

Siiri on toipunut operaatiostaan loistavasti ja röntgenlausunnotkin tuli kennelliitosta supernopeasti. Selkää en virallisena kuvauttanut, mutta lonkat ja kyynärät kylläkin ja ne palautui hienolla tuloksella B/B ja 0/0!!! :) Tämä tietää sitä, että me aloitellaan vihdoin agilitya toukokuussa! Jee! :)

Ihanaa kevään jatkoa ystävät! :)