Laiskaa on nyt tämä blogin päivitys vaikka tapahtumiakin olisi ollut. Nyt on vaan jotenkin ollut kevään ja alkukesän ajan niin paljon paletilla, ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tässä nyt kuitenkin koostetta alkukesän touhuista…
 |
| Synttärisankarille suunnistusta :) |
Toukokuun lopussa vietettiin jo perinteeksi muodostunut Menttaalileiri. Siirin pentuesisaruksista, niiden ihmisistä ja perheiden muista koirista koostuva sakki kokoontui tällä kertaa Vihtiin. Pitkän viikonlopun ajan saimme nauttia ihanien ihmisten seurasta, hyvästä ruuasta ja koiramaisesta touhuilusta. Koiratkin sai oikein luvan kanssa rallata vapaana pitkin pihaa eli viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut. Menttaaliolympialaisetkin taas kisattiin ja tällä kertaa voittaja oli yksi wannabe-menttaaleista eli Anssi! :) Tämän postauksen kuvat ovat tämän viikonlopun satoa.
Kesätapahtumat jatkuivat Dalmatiankoirayhdistyksen järjestämällä rally-toko-illalla kesäkuun alussa Akaan Viialassa. Kouluttajana oli loistava Päivi Nummi Lemmikkipalvelu Koiranpäivistä ja illan teemana oli lähdöt ja häiriöt. Koko illan haastavimmaksi osuudeksi mulle osoittautui perille löytäminen, mutta oli se kokonaisuus lopulta kaiken sen harhailun arvoista! :) Mukanani oli molemmat täplät ja erityisesti Piitu oli huimassa vireessä. Piitullahan tietynlainen terävyys tuo mukanaan hyvää treenivirettä ja ai että sen kanssa oli kiva tehdä hommia! :)
Edistyneempien porukka aloitti ja tähän osallistuin Siirin kanssa. Siirin suorittaminen oli iloista ja tasaisen varmaa. Leikitin sitä tiheästi joka välissä, joten sain sen virettä pidettyä hyvänä koko ajan. Siirin vahvuus näkyy juuri häiriöissä kun sitä ei juuri mikään häiritse. :)
Piitu suoritti myös oman osuutensa mallikkaasti. Häiriötreenin jälkeen kouluttaja totesi, että Piitulle on selvästi olemassa yksi ihminen maailmassa ja se olen minä. Näinhän se on... Piitu is my first one and I'm the one for Piitu. And we both know that. <3
Lopuksi suoritettiin kisanomaisesti rata. Siirin vire oli edelleen hyvä ja vaikka se lähdössä vähän haahuili, rata jopa parani loppua kohti, mun ehkä pienoiseksi yllätykseksi. Piitu teki alusta loppuun iloisella touhulla ja keskittyi yllätävänkin kivasti. Itselleni on aina yhtä hupaisaa seurata ihmisten suhtautumista Piitun kuurouteen, kun se itselleni on jo niin tuttu juttu. Nytkin koko hallillinen ihmisiä seurasi hiirenhiljaa meidän suoritusta, joka sekin luonnollisesti oli hiljainen. :)
Agilitystä oli muutaman viikon tauko ja taas oli todettava, että nuo tauot tekevät Siirille vain hyvää. Pari viikkoa sitten palattiin agin pariin vesisateessa... Odotuksiin nähden treenit meni hyvin, ilmeisesti tauon ansiosta. Namipalkka on nyt oikeastaan täysin korvattu lelulla ja se auttaa kyllä Siirin vauhdin lisääntymiseen ja vireen säilymiseen. Koko tuntia se ei vieläkään kanna, mutta on selvästi parantunut. Kesä mennään nyt vielä näiden epävakaiden säiden armoilla, syksyllä päästäneen upouuteen halliin eli sokerista tehty Siirikin on taas tyytyväinen... ;)
Ihanaa kesän jatkoa, toivotaan lämpöä ja aurinkoa lisääntyvässä määrin! :)
