Pimeän marraskuun väsymys

Voihan väsymys... Marraskuu on mulle varmasti se hankalin kuukausi vuodesta. Rakastan talvea, lunta ja pakkasta eikä tämä pimeys, kura ja jatkuva harmaus sovi mun pirtaani YHTÄÄN. Kynttilät on ainoa valonpilkahdus tässä tasaisen tylsässä kuukaudessa. Onneksi kohta on joulu! Se tuo edes vähän sisäistä valoa tähän harmauteen, jos ei muuta. Vielä kun se olisi valkoinen...

Täpläneidot ei paljon vuodenajoista piittaa ja menoa riittää harmaudessakin. Ja onhan noita kauniitakin syyspäiviä ollut, jolloin pitkät metsälenkit on voimaannuttavia. Parasta oli kun saatiin lenkkiseuraksi Siirin kasvattaja perheineen ja Miisa-sisko. Siskoksilla olikin ihan villit rallit kun pitkästä aikaa tapasivat. :)

Agility Siirin kanssa rullaa hyvin. Välillä on toki huonompia treenejä, mutta me ei oteta tätä niin vakavasti. Välillä ongelmana on, että Siiri ei oikein kestä korjausta. Sen fiilis latistuu heti, jos joutuu moneen kertaan jankkaamaan yhtä kohtaa. Onneksi Sanna-valkku ymmärtää täplikästä sielunelämää ja näistä päästään aina kuitenkin hyvin eteenpäin.

Nyt tulee kuitenkin pieni tauko harrasteisiin sekä Suomen marraskuun sateisiin. Tämä leidi ottaa suunnan kohti Lontoon satei... siis auringonpaistetta! ;)

Piristeeksi harmauteen laitan tämän kuvan viime talvelta. Hankirallia auringonpaisteessa odotellessa... :)