Lomailua

Huokaus... mulla alkoi loma... Edessä on pari viikkoa lepoa, ihania ystäviä ja tietenkin täpläkoirien kanssa touhuamista. Olen ollut melkoisen uupunut työrintamalla, joten tämä breikki tulee todella tarpeeseen. Olen suunnitellut kaikenlaista kaappien siivouksesta kellarikopin raivaamiseen, mutta en aio stressata jos en saa kaikkea tehtyä. Jotain toivoisin kuitenkin saavani aikaan... :)

Viikonloppuna oli melkoisen myrskyisää syyssäätä ja Näsijärvessä oikein kunnon vaahtopäisiä aaltoja. Kaunista sekin ja täplät tykkäsivät tuulisessa säässä riekkumisesta. Erityisesti Piitu aina vähän villiintyy tuulesta. :)

Siiri ja keppi... :)

Eiliset agitreenit meni taas hyvin, Siiri on selvästi alkanut jo vähän hakemaan esteille ja se helpottaa mun ohjaamista ja myös vauhtia on tullut lisää. Teemana oli erilaiset hypyt ja muuten homma sujui kuin rasvattu, mutta renkaalla Siiri tarvitsee vielä selkeän ohjauksen. Muuri tai okseri ei aiheuttanut mitään erityistä, menivät samalla kuin tavishypytkin. Puomilla Siiri irtoaa hyvin namialustalle, mutta siitä jatkaminen on hidasta kun pitää varmuudeksi tarkastaa ympäristö namien varalta... Kepeillä molemmat puolet sujui nyt tosi hienosti, yksi ainoa moka mun hosumisen seurauksena. Kaiken kaikkiaan me edetään siis hienosti! :)

Kaunis Pii <3

Me lompsitaan nyt lomalle ja toivotellaan ihania syyspäiviä kaikille! :)

Syyspäivien lumoa

Syksy antaa nyt parastaan (siis nyt just sataa, mutta viime päivinä on kyllä ollut kaunista...) ja me ollaan ulkoiltu ja metsäilty sydämiemme kyllyydestä. Parasta oli, kun saatiin Siirin eno Remu emäntineen lenkkiseuraksi ja täpläkolmikko painattikin riemuissaan ympäri metsää.

Siiri ja Remu-eno <3

Agilityssä Siiri on löytänyt vauhtivaihteen ja muutenkin tuntuu lopullisesti syttyneen lajiin. Mä etenen taidollisesti (ja vauhdillisesti) hitaammin, mutta onneksi Sipi on vähän oppinut irtoamaan ja toisaalta se on myös erittäin reilu ja odottelee mun ohjeita... ;)

Rally-tokosta ollaan nyt oltu ihan kokonaan tauolla. Mun aina vaikea löytää motivaatiota, jos ei ole mitään kunnon syytä treenata. Mä en tarvitse kisatavoitetta, mutta tieto siitä, että ohjatut treenit on edessä saa harjoittelemaan. Nyt kun mitään treenejä ei tiedossa ole, en saa itsestäni irti mitään. Ei auta kuin yrittää ottaa tauko rauhassa ja toivoa, että kun into löytyy, tauko on tehnyt hyvää.

Ihania syyspäiviä kaikille!

Huipputreenit!

Viime sunnuntain agilitytreenit jäi häähumun vuoksi väliin, mutta edellisviikon treenit olikin ehkä parhaimmat ikinä! :) Siiri oli hyvässä vireessä ja teki innolla kaiken mitä eteen laitettiin. Se on nyt muutenkin löytänyt uutta intoa yhdessä tekemiseen ja se näkyy meissä molemmissa rentoutena ja iloisuutena. Tällä kertaa treeneissä oli vain kolme koirakkoa paikalla, jote ne olikin varsinaiset tehotreenit!

Aluksi otettiin hyppysarjaa. Neljä hyppyä peräkkäin korkeudet 40-65cm sekalaisessa järjestyksessä. Tarkoituksena oli saada koirat miettimään millaisilla loikilla hyppäävät, jotta eteen tuleva seuraava estekin selvitään yli. Siiri veti suvereenisti sarjan ees taas, toki matalimpien esteiden kohdalla loikat ois voinut olla pienempiä, mutta meni vähän varman päälle… :)  Tämän jälkeen mentiin rata: kepit - A - hyppysarja. Ei mitään ongelmaa! Mun moka kepeillä sai sekoamaan väleissä, mutta Siiri meni loistavasti.

Seuraavaksi tuli pitempi sarja, johon kuului myös meille uusi este eli pussi. Sanna piti pussia toki auki eikä Siiri sisäänmenoa aristellut yhtään, mutta ulostullessa sen piti aina kiepata pusuttaan Sannaa vaikka kuinka yritin huutaa sen ajoissa seuraavalla esteelle. Sipi the sosiaalisantra… :D Keinukin kuului tähän rataan ja siinä ongelma oli saada Sipin vauhtia pois, jotta se tajuaisi tulla siihen varovasti. Se on edelleen meillä ihan matalalla ja Sipi ei pidä sitä pientä liikettä minään eli pyrkii vauhdilla yli vaan. Ekan kerran vauhtijuoksun jälkeen onnistuin kyllä rauhottamaan menoa ja saatiin hyvät keinut.

Mut yllätti seuraava tehtävä jossa erikorkuiset hypyt oli sivuttain ja koira ohjattiin niille pujottelun tapaisesti ees taas. Yllätys siis oli se, ettei se ollut Siirille niin vaikeaa kuin oli kuvitellut. Moka tuli kun itse en luottanut että se menee ja aloin epäröidä, joten Siiri ei hypännyt vaan kääntyi mun vierelle hakemaan suuntaa. Kun vaan juoksin suoraan käsi ojossa ja käskytin hypyille, homma sujui kyllä. Ihana Sipi! <3

Lopuksi tehtiin vielä rata, jossa oli nämä sivuhypyt ja mä olen niin ylpeä Siiristä! Se meni niin hienosti ja jos itse olisin nopeampi ja selkeämpi, sillä olisi vielä paremmat mahdollisuudet edetä. Oli kyllä niin mahtistreeni! :)