Viimeinen rally

Rally-toko on ehdottomasti ollut meidän tämän kesän "löytö"! Toki olen siis tiennyt lajin olemassaolosta ja Piitun kanssa sitä kokeillutkin, mutta vasta tänä kesänä olen oikeasti syttynyt lajiin. Siiri on edistynyt hyvin ja sillä on selkeästi omat vahvuutensa kuten paikallaolo ja häiriön sieto. Se on rauhallinen menijä, mutta sekä agin että rallyn ohjaajilta saadut neuvot ja palautteet ovat auttaneet hurjasti sen vireen nostossa. Piitu taas on aivan erilainen treenikaveri. Sillä on virettä vaikka muille jakaa ja se on täysin liekeissä, kun me muistellaan vanhoja ja opetellaan uusia juttuja. :)

Olosuhteiden pakosta keskiviikkona oli meidän toistaiseksi viimeinen ohjattu treenikerta ja sen aiheena oli ALO- ja AVO-luokkien kyltit, jotka ovat vielä outoja tai erityisesti tarvitsevat harjoitusta. Näitähän riittää, mutta itse valkkasin muutaman jo harjoitellun, joiden kanssa koen kaipaavani ohjausta edetäkseni. Vaikeimmiksi koen vasemmalle eli koiraan päin käännökset sekä suoraan sivusuunnassa siirtymisen. Näitä harjoiteltiin ja sain hyviä vinkkejä etenemiseen.

Kotona treenatessa Siiri on naksuttimen avulla alkanut nostaa kierroksia ja nytkin vire kantoi hienosti vaikka naksutinta en käyttänytkään. Houkutusta treenatessa se seuraa iloisesti häntä viuhuen ja hyvin unohtaa kiinnostavat purkit, kapulat, huivit, pannat tmv. Hypyt ei sinänsä ole meille ongelma, mutta nopea mun pitää olla, ettei Siiri ehdi kääntymään takaisinpäin katsomaan, että minne jäin. Tämä käännös kun ei rallyssa ole sallittua.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen näiden kahden kurssin antiin ja harmittaa tosi paljon, että en pysty valkkuryhmässä jatkamaan. Toivotaan, että olosuhteita saan muutettua talven aikana niin, että treenien jatkuminen onnistuu. Treenailua me jatketaan kotona ja pidetään silmällä mahdollisia lyhyitä teemakoulutuksia. Tavoite siintää hyväksytyssä mölli-ALOssa… :)

Siiri nauttii viimeisistä lämpimistä päivistä elokuun alussa

Äänetöntä agiliitoa

Tällä kertaa viime sunnuntain agi-treenien yhtenä harjoituksena oli äänetön ohjaus. Piitun kanssahan tämä on mulle tuttua, mutta Siirin kanssa en ole ikinä kokeillut pelkkiä käsimerkkejä. Sehän osaa esim istua ja tulla luokse samoilla merkeillä kuin Piitukin, mutta yleensä silti käytän myös äänikäskyä samalla. Oli kyllä mielenkiintoista… :)

Alkuun otettiin puomia ja keppejä. Puomi on Siirille jo helppo eikä se enää mieti sille menoa. Alastulossa tarkoitus oli saada koira irtoamaan namialustalle ja Siirihän lukitsi sen heti lähtiessään laskeutumaan eikä välittänyt mun himmailusta. Hyvä! Kepeillä mä oon tehnyt samoin kuin Piitulle eli omalla vartalolla "töninyt" sitä oikeisiin väleihin. Piitulle tämä toimii, mutta en ole aikaisemmin tajunnut, että Siiri ei tätä arvosta. Oon vaan ihmetellyt kun eka menee hyvin, mut sit vaan yritykset huononee. Harjoitella siis pitäisi puolikkailla kepeillä, jotta saadaan paljon onnistumisia ja nopeaa palkkausta sekä mun vartalon hallintaa… :D

Sitten tulikin se äänetön ohjaus… Otin alkuun istumisia käsimerkillä ilman ääntä yrittäen herätellä sitä tajuamaan mistä on kyse, mutta vaikka istuminen meni nappiin, radalla Siiri ei tajunnut miksi mä en sano mitään. Rata oli pitkähkö meille, mutta ei sisältänyt mitään outoa, vain hyppyjä, putkia ja A. Paikalleen sai käskyttää, mutta liikkeelle lähtö piti jo tehdä ilman ääntä. Siiri meni ihan ok, mutta oli selvästi hämmentynyt kun mitään ei kuulu. Pari kertaa jouduin uusimaan hyppyjä, kun se vaan tunki mun viereen kyselemään, että "sano nyt mitä tehdään". Pari hyppy-käskyä siis sain antaa ja siten päästiin rata ihan kunnialla läpi. Haastavaa mullekin vaikka oon toisaalta tähän tottunut Piitun kanssa.

Lopuksi mentiin nopeaa rataa, jossa oli hyppyjen, putkien ja A:n lisäksi keinu. Keinu on edelleen meillä ihan matalalla ja palkkasin sen jälkeen eikä Siiri sitä ihmetellyt vaan meni ihan reippaasti heiluvalle alustalle. Muutenkin viimeinen rata meni ihan hyvin ja olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen treenien vireeseen ja fiilikseen. :)

Elokuun sateiden rummuttaessa ikkunaa, onkin hyvä ottaa rallytokon tehotreenit… sisätiloissa! :)

Viime päivien metsälenkeillä nappaamieni kuvien mukaan syksy tulee jo kovaa vauhtia. Siitä huolimatta toivotan ihanaa loppukesän tunnelmaa kaikille! :)

Koirapuistotreffit

Viime keskiviikkona päätettiin keskellä yövuoroputkea treffata työkaverini kanssa koirapuistossa. Typyt saivat kaverikseen 7 kk vanhan manchesterinterrieri-uroksen Taisonin. Siiri oli innoissaan ja Piitu tapansa mukaan ylvään aikuinen. :D Sää sattui olemaan mukavan aurinkoinen ukkoskuurojen välissä ja puisto oli kiva hiekkapohjineen.

Taison kunnioitti hienosti Piitua, joka heti alkuun ilmaisi pelkällä asennolla mielipiteensä moisesta nulikasta. Siiri nyt oli oma ystävällinen ja välitön itsensä ja juoksutti Taisonia (tai välillä myös päinvastoin) ihan kunnolla. Ja innostuipa lopulta Piitukin välillä leikkimään, kamera vaan ei ollut ikinä silloin hollilla.
Pakko on kyllä myöntää tuollaista junnumaista intoa katsellessa, että on mulla vaan nykyään niiiin aikuiset koirat. Typyt oli jotenkin tosi seesteisiä ja rauhallisia pikkuiseen Taisku-sähikäiseen verrattuna. :)

Loppujen lopuksi kaikilla taisi olla kivaa, me ihmiset ainakin saatiin juoruta kaikesta maan ja taivaan välillä. Kiitos seurasta Taisku ja Heidi! :)

Taisku the puikkonokkaeläin :)

Hiostavaa agiliitoa

Sunnuntain agitreenit pidettiin vaihteeksi ulkona ja vaikka lämpötila ei kovin korkea ollutkaan, ilma oli painostava ja todella hiostava. Tästä huolimatta Siiri oli todella loistava ja teki häntä heiluen kaiken mitä pyydettiin. Viimeisellä radalla oli havaittavissa jo pientä hyytymistä, mutta hienosti meni silti.

Edellisellä kerralla vähän pipariksi mennyt rengas otettiin nyt kerran remmin kanssa varmistellen ja kun se sujui ongelmitta, jätettiin se siihen. Pääpaino treeneissä oli ohjauksissa, kontakteista kentällä ainoana oli keinu. Sitä me ei Siirin kanssa otettu, kun ulkokentän keinua ei saa laskettua matalalle.

Hypyillä tuli takaa kiertoa, joka onnistui, mutta vaatii kyllä vielä saaton ihan perille asti. Isoin ongelma oli mun ennakointi. Olin jo valmiiksi varautunut siihen, ettei se mene ja en saattanut sitä loppuun asti. Siiri himmasi ja jäi odottamaan, että "ai ei tätä, mikäs sitten?"… Kun uskalsin viedä ohjauksen kunnolla loppuun asti, Siiri kyllä loikkasi. Uutena "liikkeenä" tuli myös lähetys hypylle ja takaa leikkaus… Siirille tämä ei sinänsä ollut ongelma, mulle kyllä… Onneksi Sippeä ei haittaa vaikka mamma kesken hypyn törmää takapuoleen! :D

Kepit meni nyt melkoisen sujuvasti jo. Vauhtia on jo tullut niin, että saa olla itse reipas, että ehtii ohjata oikeisiin väleihin. Keppejä otettiin vaan pari kertaa, Sipi kun tuppaa kyllästymään oikeiden välien jankkaamiseen. 

On mulla vaan hyvä koira, vielä kun itse nousis sen tasolle niin hyvä tulis! :)

Loppuun Sipin kaunis ja fiksu pää <3

Täplätouhuja

Ukkoskuurot saavat hautovan ilman välillä hetkellisesti raikastumaan ja me tytöthän otetaan siitä ilo irti pitemmillä lenkeillä. Hautovan kuumalla hellesäällä käytän typyt suihkussa ja siten selvitään kyllä vajaa tunti varjoisassa metsässä, mutta onhan se melkoisen rankkaa näillä lämpöasteilla. Raikkaammalla säällä tehdään sitten vähän pitempiä lenkkejä ja molempien aktviivisuustason nousun huomaa selvästi. Viime viikolla tosin osuttiin hiukan kuraisempaan maastoon ja suihkuun päädyttiin vasta lenkin jälkeen… Vaan on tämä kesä ja lämpö ihanaa! :)

Kaunis Sipi metsässä <3

Kura-Pii...

Rally-tokoa olen innostunut nyt treenaileman myös Piitun kanssa kotosalla ja vitsit että sillä olis potkua tähänkin lajiin! :) Välillä pitää ihan huomauttaa, kun mun sormet saa vähän turhan paljon osakseen siitä innosta… Laji ei toki ole meille vieras, mutta hyvin Pii oppii uusiakin juttuja. Takaosan käännökset ovat osoittautumassa haastellisimmiksi, mutta pikkuhiljaa edetään. Liike ei ole helppo terveellekään koiralle ja ohjaaja painotti kärsivällisyyttä ja hidasta etenemistä alkeiskurssilla. Ihaninta on se into millä Piitu tekee ja että vielä yli 7 yhteisen vuoden jälkeenkin mä opin uutta tuosta hömppäliinistä! :)

Vauhti-Pii <3

Siirin kanssa edetään rallyssa tasaisen varmasti. Paikallaolot on meidän ominta aluetta, niissä Siiri todella varma jo nyt asennosta riippumatta. Vauhdin puute mm. seuraamisessa on meidän suurin haaste ja tätä ei ihan uskoisi kun tuon menoa katsoo vaikkapa metsässä… Se on vaan niin vakava aina hommia tehdessä, mutta toivon että mun ohjaamisen parantuessa, se alkais ottaa vähän rennommin, sillä teknisesti me kehitytään hyvin. Nyt on alettu myös vähentämään palkkausta ja jättämään se nami pois kädestä. Osaa liikkeistä oon tehnyt naksuttimen avulla ja se on Siirille kyllä kätevä.

Piitu agsaa <3

Hauskinta itselle on noiden totaalinen erilaisuus treenatessa ja täysin päinvastainen olemus arkeen verrattuna. Siinä missä Siirin vahvuus on tasaisen varmassa, mutta hyvin rauhallisessa suorittamisessa, Piitun vahvuus on sen näyttävä into ajatuksella vauhti korjaa virheet! :) Rally on meille myös siitä kätevä laji, että sitä voi treenailla missä vaan kunhan namia löytyy taskunpohjalta ja hellesään aktivointina se on ihan parasta. Itse olen aika hurahtanut tähän lajiin! :)

Pihan kuumin paikka on Piin lemppari

Piitun agsailu kuvista kiitokset Sipin Hetta-siskon kotiväelle! :)

Höntsäagsaa!

Hellettä uhmaten suuntasin viime keskiviikona täplätypyjen kanssa naapurikaupunkiin höntsäagilityn merkeissä. Mukana oli Siirin ja Piitun lisäksi Siirin sisko Hetta "isosiskonsa" Aava-labbiksen kanssa ja että meillä oli mukavaa! :)



Hetta kontaktilla



Helteen vuoksi tehtiin vain lyhyitä pätkiä, mutta ne menikin sitten keppejä lukuunottamatta superhienosti! Siiri on nyt tykästynyt puomiin ja meni sinne epäröimättä joka kerta. Alastulossa koin ahaa-elämyksen, kun pohdin miksi sen aina pudottaa takapään maahan vaikka etujalat pysyisivätkin kontaktilla. Totesin, että syy on mun palkkauksessa. Jos annan namin kädestä sivusta, työnnän omalla kropallani Siiriä sivuun ja takaosa putoaa. Kun keskityin palkkaamaan vastakkaisesta kädestä ja alhaalta kääntäen itseäni poispän puomista, pysyi koko Sippe kontaktilla. Blondinkin lamppu välähtää joskus… :) Kokeilin nyt myös hypyn taakse jättämistä ja siitä lähtöä ja se sujui ongelmitta. Kepit vähän takkusi, mutta toisaalta otin niitä lopuksi ja Siiri oli jo vähän herpaantuntut aurinkoisella kentällä. Hyvä fiilis jäi kuitenkin. :)

Piitu oli tapansa mukaan innoissaan nähtyään esteet ja sen menoon ei helle kyllä juurikaan vaikuta. Päästyään kentälle, se hurautti putkeen ihan itsekseen ja vauhtia riitti muutenkin. :) Mentiin hypyiltä putkeen, siitä kepeille ja taas putkeen. Piitu on nykyään melkoinen sählä ja se on Siirin jälkeen niin vauhdikas ohjattava, että olen ihan pulassa. Täytyisi enemmän keskittyä sen kanssa kotona treenamaan rauhassa asioita, jotta saisin tekemisen rauhallisemmaksi. Piitulla vaan oli niin kivaa! :) Hyvin se meni sinne minne mä huidoin, rakas, ihana hömelö. <3 Harmittavasti Piitun menosta ei tullut kuvia.

 

Tavoitetta saatiin, kun Aava kävi näyttämäsä miten ne esteet suoritetaan, on se taitava neiti! :) Lopuksi käytiin vielä kastautumassa järvessä (Aava ainoana ui) ja tehtiin pieni kävely. Kiitos vaan Hetalle ja Aavalle emäntineen kivasta höntsäilystä! :)



Lentävä Aava puomilla



Hyvin onnistui jättö ja lähtö nyt! :)