maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helteistä menoa

Nyt riittää lämpöä omiksi tarpeiksi! Täpläneidot ottavat helteet rennosti ja lepäilevät parhaaksi katsomassaan paikassa. Piitu kestää hellettä paremmin, se valitsee aina mieluiten aurinkoisen makoilupaikan ja selvästi nauttii lämmöstä. Järvessä se on vesien lämpiämisen myötä innostunut uimaan ja oleilisi siellä pehmeän lämpimässä vedessä pitkäänkin. Siiri taas valitsee mieluummin varjopaikan ja on selvästi tavallista rauhallisempi, mutta muuten se tuntuu tykkäävä lämmöstä myös. Siiri ei oikein välitä järvessä käymisestä, joten se käy suihkussa viilentymässä. :)


Viime torstaina meillä oli Siirin kansa varsinainen lämmönsietotesti! Rally-tokon alkeiskurssin korvauskerta oli klo 16 ja jatkokurssin ensimmäinen kerta alkoi klo 18. Kaiken lisäksi minä olin keskellä yövuoroputkea ja lämpöä yli 30 astetta… Ei mitenkään ideaali tilanne lähteä treenaamaan. Epäilyistä huolimatta lopulta molemmat treenit meni ihan hyvin. Aika pitkälti vanhojen kertausta, joten sulaneita aivoja ei hirveästi tarvinnut rasittaa. Toki hiukan uupunutta meno oli, mutta se nyt oli odotettavissa. Lyhyitä treenipätkiä, paljon juottamista ja lepäilyä. Ohjaaja kertoili paljon teoriassa juttuja, jolloin koirille tuli makoiluaikaa. Tunnin tauko me vietettiin Sipen kanssa vierekkäin auton takaosassa luukut auki lepäillen ja nestettä nauttien. Hyvä me! :)


Eiliset agility-treenit peruttiin osallistujakadon ja helteen vuoksi, joten komensin täplät suihkuun ja johan jaksettiin hienosti tunnin haistelulenkki Kaukajärven maisemissa. Toimii muuten hyvin hellepäivän aktivointina pelkkä oudompi lenkkimaasto! :) Tosin ei tämä lenkki nyt ihan outo ollut, mutta eipä olla sitä pariin kuukauteen kävelty, joten olihan siellä nyt uusia hajuja vaikka miten.



Toinen hyvä aktivointi on mustikoiden syöminen… ;) Metsästä löytyy taas herkullisia mustikoita, joten monena iltana otan typyt mukaan ja suuntaan noukkimaan kotimaista superfoodia. Tänä vuonna ei näillä seuduilla ole mitenkään runsaasti mustikkaa, joten hiukan joutuu kisaamaan nopeudessa typyjen kanssa, että saa pakastimeenkin jotain. 


Helteistä heinäkuun loppua! :)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Täplikästä leireilyä

Viime viikonloppuna vihdoin suunnattiin kauan odotetulle dalmisleirille Ruovedelle Haapasaaren lomakylään! Aurinkoinen ja lämmin viikonloppu täynnä täpläkoiria ja niihin hurahtaneita ihmisiä ei voi mennä pieleen eikä todellakaan mennytkään. Aivan huippukivoja ihmisiä ja koiria, sunnuntaihin mennessä alkuun arastelleet tai räksyttäneetkin koirat olivat jo hyvin mukana. Meidän mökissä asusti menttaali-jengi eli Siiri ja sen veli Hessu ja sisko Hetta, lisänä tietty Hessun "isoveli" Anssi sekä näiden ihanat ihmiset Tanja ja Katja. Kirsikkana kakun päällä hääri Pii, joka järjesti aina aamuviideltä yleisen kaaoksen mökissä, kuten sen tapana on… :D


Lauantaiaamuna syntynyt alpakka emänsä kanssa

Yllättävintä mulle oli, miten vähän koirat lopulta välitti ihan mökin edessä asustelevista alpakoista ja vuohista. Mikäli joku otuksista tuli aidalle, ne haisteli niitä varovasti, mutta muuten ne ei niitä kyllä juuri huomanneet. Yleistä sekasortoa aiheutti ajoittain hyvinkin rohkea ja ilkikurinen kili, joka karkaili aitauksesta yhtenään. La-iltana se istui jopa meidän pöydässä vesimeloonia kerjäten… Söpö kuin mikä!

Kili herkuttelee
Perjantai-iltana tutustuttiin toisiimme, mutta lauantaina päästiin asiaan. Aamupäivällä treenattiin rally-tokoa Tiaisen Tarjan ohjauksessa ja hyvät minitreenit sainkin Siirille. Piitun kanssa lähinnä höntsälin, mutta se hosui ja häselsi, joten yritin ottaa vain rauhallisia juttuja. Tämä sai sen vaan keskittymään huonommin, joten annoin sen sitten toheltaa aikansa ja vaihdoin Siiriin. Siiri teki hyvin, harjoiteltiin pääasiassa meidän läksyjä, mutta kokeiltiin myös mm. spiraalia, joka olikin aika hauska.

Iltapäivällä suunnattiin metsään ja harjoiteltiin PEKO-hakua. PEKO tarkoittaa pelastuskoiraa eli tätä harrastavat ihmiset treenaavat koiriaan oikeasti pelastustehtäviin viranomaisten avuksi. Piitu jäi mökkiin lepäämään, mutta Siiri pääsi muutaman kerran etsimään ihmisen ja taitavasti se hokasi mistä niitä juustoja ja kehuja saa. Hienosti kaikki muutkin täplät löysivät "kadonneet" ja lopuksi Anssi ja Allu, jotka jo ovat kokeneita harrastajia, näyttivät meille miten homma hoidetaan. Upeat täpläpojat tärkeän lajin parissa! :)

Hetta, Katja ja Anssi 
Perinteinen Teräsdallu oli mukana tänäkin vuonna ja lauantaiaamuna ohjelmassa oli nakinsyöntiä. Siiri aloitti juustolla, sille kun ei nakit sovi. Noin kahden metrin välillä oli jonossa toisella puolella juustoja, toisella juustonaksuja ja lopussa vielä molemmissa päissä lautasilla isommat kasat näitä. Siiri otti rauhallisesti eikä meidän aika päätä huimannut. Toisaalta päästyään lopulta jyvälle, Siiri olisi imuroinut naksutkin jos olisi saanut! :) Piitu hoiti homman sille ominaisella vauhdilla ja nakit ja naksut katosi tehoimurin vimmalla! :) Toisena osakilpailuna illalla oli tavaroiden kantoa. Pisteitä sai 3, jos tavarat kulkivat koiran suussa, 2, jos ihmisen suussa ja 1, jos ihminen kantoi ne kädessään. Siiri yllätti kantamalla kaikki muut paitsi teräksistä ruokakuppia (jota muuten kukaan koirista ei ottanut suuhunsa), joten nappasin sen sit omaan suuhuni. Piitu kantoi palkkauspatukan ja vesilelulun, mutta muut (kepin, narulelun ja ruokakupin) sain kanniskella itse, kuppi taas suussa. :)

Lauantai-iltana koirat kuorsasi mökeissä tyytyväisinä ja ihmiset suuntasi iltapalan jälkeen saunomaan ja uimaan. Juttua riitti asiasta ja asian vierestä pitkälle yöhön...

Sunnuntaina jatkui aamiaisen jälkeen Teräsdallu, jossa oli vuorossa jälleen nopeuskisa. Korista toiseen oli kuljetettava kyniä yksi kerrallaan, kaataen välillä pulloja matkalta yksi kerrallaan. Koira sai olla kytkettynä tai vapaana, mutta sen piti pysyä n. puolen metrin säteellä ihmisestä. Tämä hoitui kaikilta ilman suurempia vaikeuksia. Viimeinen osakilpailu oli match show, jossa oli myös ulkopuolinen tuomari. Sekä Siiri että Piitu voitti oman parinsa eli sai punaisen. Punaisten kehään Siirin vei sen hovihandleri Marjo ja mä liitelin mukana Piitun kanssa. Piitu esiintyi niin hienosti ja jäi viimeisenä ulos neljän parhaan joukosta. Siiri voitti punaiset ja lopulta vielä sinisten parhaan ollen näin kaikkein kaunein. Mahtavaa Sipi ja Marjo! :)

Siiri, Peppi ja Exxo tuomarin tiukassa syynissä match showssa
Teräspentu 2014 oli naapurimökin ihana Ruska ja Teräsdalluja tuli tänä vuonna kaksi. Samoilla pisteillä saman perheen Pimu ja Exxo jakoivat ykkössijan ja näin päätettiin ensimmäistä kertaa julistaa kaksi Teräsdallua. Molemmat hienot pilkut kyllä ansaitsivat tittelinsä! :) Paras vääränrotuinen oli lapinporokoira Lupu, joka hienosti selvisi dalmisten joukossa isäntineen. :)

Teräspentu 2014 Ruska ja Niina
Väsyneenä ja onnellisena lähdettiin lounaan jälkeen kotimatkalle kaikki tahoilleen. Kaikkien mielessä siinteli jo ensi kesä ja uusi mahtava dalluleiri! Tuhannet kiitokset järjestäjille Tanjalle ja Marjolle! Kiitos myös kaikki ihanat ihmiset mahtavine koirinenne! Kunnes jälleen tapaamme… :)

Pii seuraa tarkasti nakki-kisaa

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Treenailuja

Viime aikoina on ollut aktiviteettia sen verran reippaasti, että tällä hetkellä koirat nukkuvat raatoina pedeillään, joten harjoitukset saavat jatkua vasta huomenna. Mulla on siis hyvää aikaa niputtaa kokemuksia ja tekemisiä blogiin. Tämä treenipostauksen kuvat ovat viime viikonlopun dalmisleiriltä, josta on tulossa myös juttua. :)

Maisema mökin terassilta

Viime torstaina rally-tokoiltiin taas Siirin kanssa. Helle verottaa meitä molempia, mutta siitä huolimatta saatiin fiilikseltään kivat treenit aikaiseksi. Pidin harjoituspätkät lyhyinä ja leikitin paljon välissä, joten Siirillä säilyi tekemisen vire kohtuullisen hyvänä. Loppua kohti se selvästi väsyi, mutta teki pyydetyt asiat kuitenkin hyvin. Mä olen jotenkin myös vapautunut innostamaan ja kehumaan sitä enemmän, sekin varmasti vaikuttaa meidän molempien mielentilaan ja tekemiseen.

Aluksi näytettiin missä vaiheessa kotiläksyssä eli takaosalla kääntymisessä ollaan. Siiri on hyvin alkanut ymmärtää mitä haluan ja päästään jo melko nopsastikin koko kierros. Ihan hyvällä mallilla siis, harjoittelu tämän suhteen jatkuu. Seuraavaksi opeteltiin eteentuloa ja siitä sivulle tuloa oikean ja vasemman kautta. Eteen tuloa harjoiteltiin peruuttamisen avulla, myöhemmin eteentuloa harjoitellaan myös sivulta. Remmin kanssa takaa sivulle kiertäminen on mulle haasteellista, aina tuntuu että se hemmetin naru on väärässä kädessä! :) Lopuksi tehtiin paikkamakuuta ja Siiri kun taitaa tämän niin hyvin, mä kiertelin sen ympäri ja hypin ja loikin yrittäen hämätä sitä. Siiri makasi kuin tatti eikä noussut ennen kuin sai luvan. Taitava Siiri! <3

Sisko ja sen veli matkalla metsään

Eilen sain kuin sainkin viikonlopun leireilystä hiukan nuutuneen Siirin innostumaan agilitystä. Olin varautunut perässä raahattavaan malliin, mutta yllätyksekseni Siiri juoksenteli oikein reippaasti! Harjoiteltiin puomia ja pari kertaa aluksi Siiri hyppäsi nousulta alas, mutta sitten se muisti homman jujun. Lopulta se jo mun pieneksi kauhuksi laukkasi puomilla, kun otettiin putkesta vauhtia. :) Mun kädessä se on kiinni, mutta namialustan avulla sen sain irtoamaan yksin alastuloon.

Seuraavaksi harjoiteltiin hypyltä puomille menoa tiukalla u-käännöksellä, nami vasta puomin alastulolla namialustalla. Sinänsä tämä on Siirille aika haastava käännös, joten päätettiin ottaa ilon kautta vaan! No, Siiri totesi heti hypyllä, että ilman namia EN hyppää... Hypyn jälkeen siis nami ja siitä puomille. Onnistui lopulta tosi hyvin.

Lopuksi otettiin pieni rata, jossa oli lähinnä tarkoitus pitää hauskaa. Kepit oikealta puolelta, hyppy, takaisin kepit vasemmalta puolelta, putkeen ja superpalkka. Siiri teki taitavasti, kepeillä mun hitaus oli ensin ongelma, mutta sitten sujui mahtavasti ja lopussa lempilelupalkka! SuperSiiri! <3

Siiri ja keppi...

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Agilityä auringossa

Kovin on aurinkopainotteista otsikointia nyt, mutta kun lämpö hellii vihdoinkin! :) Sen aurinkoisen lämmön kunniaksi sunnuntain agitreenit pidettiinkin ulkona pitkästä aikaa. Siinäpä se lämmön positiivinen vaikutus meihin sitten olikin… :) Siiri oli melkoisen löysä ja juoksuaskelia se otti hyvin harkiten. No, sainpahan rauhassa ohjata sitä, ei todella tullut kiire!

Teemana oli siis ohjaus ja heti alkuun pitikin vähän soveltaa kun kouluttajalta jäi kopin avaimet kotiin eli esteitä ei saatu. Hätä ei suinkaan ollut tämän näköinen vaan käyttöön otettiin painavat, koirien kytkemiseen tarkoitetut, liikuteltavat metallitolpat. Näitä oli 6 kappaletta ja niitä sitten eri tavalla asetellen saatiin varsin hyvät treenit aikaan.

Ensin tolpat oli kahdessa kolmen jonossa ja ne piti pujotella eli kierrä-käsky siis kaikui ilmassa. Koira siis lähetettiin toisella kädellä kiertämään ja käännöksen kautta otettiin toiselle kädelle kiinni. Ensin palkka joka kierron jälkeen, sitten harventaen, kun koira hokasi mistä on kyse. Ihan hyvin Siiri meni, joskin siis varsin maltillisesti. Edelleen joudun viemään sen todella lähelle ja kädessä se on tiiviisti kiinni. Toki tuntuu, että kun siinä on vähän vauhtia, se irtoaa paremmin eli luotan siihen että ajan kanssa irtoaminenkin alkaa onnistua. Omat käännökset ja niissä tunarointi söi vielä lisää Siirin muutenkin hitaasta vauhdista, mutta päästiin me jo viimeisellä kerralla kunnolla juoksuunkin!

Seuraavaksi tolpat laitettiin jonoon, ensin tasaisin välein ja pujoteltiin joka välistä mahdollisimman nopeasti lyhyillä teillä. Ongelma olin minä, joka pyrin vetämään Siiriä liikaa ulos eli tiet tuli kovin laajoiksi kaariksi. Nopeutta tuli heti, kun ohjasin nopeammin… yllätys.

Lopuksi kepit laitettiin kolmeksi "hypyksi"niin että "hyppyjen" välit oli pitemmät. Metsän puolelta etsittiin kepit rimoiksi maahan merkkaamaan hyppyä ja se olikin meidän haaste! :D Siirihän tykkää kepeistä hulluna, mutta ihmeen hyvin se kerran jälkeen uskoi, että kepit jätetään rauhaan ja ne kuuluu ylittää. Tässä tarvittiin sitten jo mun lämmöstä pehmenneiden aivojen toimintaa eli Siiri kyllä meni siten kun ohjasin, kunhan ohjasin oikein. Eri järjestyksessä sitten suoritettiin hyppyrataa, valssiakin pääsin tekemään ja se vähän yllättäenkin sujui ihan hyvin. Onneksi tango ei kuulu agiin, sen askeleet ei taitaisi kyllä taipua… ;)

Todella kivat ja erilaiset treenit. Mulle tarpeelliset, kun sain koko tunnin keskittyä omaan ohjaamiseen. Toisaalta oli ihan hyvä että Siiri oli vähän löysä ja siksi hidas, sainpahan aikaa omiin tohelluksiin.


Piitu pääsi omalle spesiaali-lenkille Kaukajärvelle ja siellä me kahlailtiin matalia järven rantoja pitkin (ja Pii joutui pönöttämään vähän ;) )

Nyt nautitaan lämmöstä ja odotellaan tulevan viikonlopun dalluleiriä kaikkine ihanine ihmisineen ja täplineen! :)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Treeniä ja aurinkoa

Ensimmäisten rally-treenien mentyä vähän penkin alle ja kotitreenailun jäätyä lopulta melko vähäiseksi (kiitos erään ihanan 4v neitokaisen… ;) ), hiukan jännitti toiset treenit. Aloitin jo odotellessa Siirin leikittämisen ja keskityin itse pitämään oman fiiliksen hyvänä, jotta homma ei menisi taas haahuiluksi. Toimi! :)

Katsekontaktien jälkeen näytettiin kotiläksyt eli kosketuskeppi. Ihan hyvin Siiri osasi vaikka kepin pää on tosi pieni ja siksi vaikea hahmottaa. Tästä jatkettiin pyörähtämisharjoitukseen kosketuskepin avulla. Koira istui vierellä ja kosketuskeppi vietiin pään ulkosivulle, palkka taas koskettamisesta. Kun koira tajusi mitä haettiin, keppiä siirrettiin taaemmas ja taas palkka koskettamisesta. Idea on saada koira käskystä pyörähtämään ympäri vierellä ihmisen kävellessä koko ajan eteenpäin. Samaa kokeiltiin myös houkuttelemalla namilla, itse saa sitten päättää millä tavalla haluaa koiraa opettaa.

Seuraavaksi harjoiteltiin takapään käyttöä. Koira seisomaan vierelle, lavat ihmisen jalkojen kohdalle ja namikäsi ulkosivulle ohjaamaan . Idea on saada koira kääntämään itseään takapään kautta ympäri ja etuosan kautta kääntäminen on "estetty" omilla jaloilla. Jokaisesta takajalkojen sivuaskeleesta palkka. Ei muuten ole helppoa, mutta ohjaaja kyllä hyvin valmensi meidät siihen, ettei tämä temppu onnistu nopeasti ja vaatii pitkäjänteistä harjoittelua.

Lopuksi otettiin liikeestä maahanmeno ja istumasta maahanmeno. Tämän Siiri jo aika hyvin osaa ennestään eli helppoa puuhaa treenien lopuksi. :)

Leikitin Siiriä ahkerasti joka välissä ja pidin harjoittelut lyhyinä pätkinä, jotta vire ei yhtään ehtinyt laskea. Tämä toimi ja meillä oli kivat treenit. Olin nyt itse hyvin kartalla ja se varmasti vaikutti myös Siiriin positiivisesti. Rennosti Siiri ottaa homman ja ohjeita kuunnellessa heitti välillä kyljelleen lepäilemään… :)

Hyvä fiilis, vaikka loma loppui ja työarki koitti. Auringonpaisteessa jatketaan ahkerasti treenailuja! Lämmintä heinäkuun alkua! :)

Sii ja Pii Nokian metsissä sateen jälkeen